Ei hautajaisia kiitos :)

Lehtenä tuulessa, ihmiset... Lehtenä tuulessa.
Nyt täällä, hetken päästä poissa. Ja kuka tietää milloin taas täällä. Muutamassa kuukaudessa? Vuodessa? Viidessä? Ei koskaan...?

En minä tiedä.

Mutta hyvänen aika. Ihmiset tulevat juttelemaan minulle kuin syöpäsairaalle jolle on laskettu elinaika. Aargh.
En minä tiedä itsekään mitä teen kun maasta lähden, mutta hei, olen realisti. Voi hyvin olla etten saa töitä mistään varsinkaan nyt kun maailman taloudellinen tilanne on mikä on, voi olla että rahat loppuvat. Voi olla mitä tahansa, saatan tulla yllättävänkin pian takaisin. Tai sitten en ikinä, jos löydän jotakin sen mukaista. Mutta ei sitä voi ruveta päättämään että minä olen iäksi mennyttä kuten muutamat tuntuvat ajattelevan.
Älkääkä ystävät hyvät käsittäkö tätä väärin. On oikeasti liikuttavaa nähdä kuinka paljon minusta näköjään välitetään, ja välillä tekee aika laillakin pahaa miettiä kaikkia teitä jotka jäävät tänne. Tahtoisin ottaa teidät kaikki mukaani repussa, mutta kun pelkästään kämppikseni painaa sen sata kiloa, niin ei taida onnistua. ;)
Mutta kuten totesin eräälle ystävälleni, tällä hetkellä viihdyn Suomessa vähän samaan tapaan kuin sammakko viihtyy Saharassa. Minun on päästävä pois, mutta se ei tarkoita että olisin iäksi mennyttä.
Eli oikeasti, älkää käyttäytykö kuin olisin kohta pari metriä mullan alla. Tulee perhanan paha mieli.

Hymyillään kun tavataan. :)