Retuperällä

Ainakin blogi, mutta oma (mielen)terveys myös. Tällä hetkellä elämäni pikajuna puksuttaa iloisesti raiteen ulkopuolella ja vauhti kiihtyy, mittarit vinkuvat punaisella ja määränpää lähestyy hitaasti mutta liian nopeasti... O_o

On aika skitso fiilis kun toisaalta kaikki matkan kannalta oleellinen on hoidettu. Lentoliput, passi, rokotukset, viisumi ja vakuutus on hankittu ja maksettu, matkakassa alkaa olla kasassa (sanokaa "matkakassa kasassa" kolme kertaa nopeasti peräkkäin :)), kroppa on kohta treenattu takaisin jonkunnäköiseen kuosiin ja niin edespäin, joten viimeiset viikot menevät tuskaisassa odotuksessa "pääsis jo". Sitten toisaalta vielä pitäisi löytää säilytyspaikka fillarille, kun siitä en haluaisi luopua, on pari kaapillista rojua ja sälää setvittävänä ja tuhottavana, tavaraa jota ei saa myydyksi näin nopeasti mutta josta ei haluttaisi luopuakaan... puuhaa siis riittää eikä aika tunnu riittävän millään, ja ei-oo-ei-tuu-tuunpas-sittenkin-flunssa kiusaa. Tärkeimpänä kaikista haluaisin ehtiä vielä näkemään kaikki ystäväni kerran ennen lähtöä, ja se tuntuu ylivoimaiselta tehtävältä. Ei siksi että kaltaisellani Nihilistipaskalla ((c) Tommi 2009 :)) olisi kauheasti ystäviä mutta siksi että aikataulujen sovittelu näkyy olevan aivan tuskaa.
Seuraavat päivitykset ovat todennäköisesti musiikkivideoita tai runoja tmsp., toivottavasti silti viihdytte Tiekartalla. On tosiaan tällä hetkellä pieniä vaikeuksia löytää aikaa kirjoittelulle. Mutta jotain aina kuitenkin.
Ja sitten kamoja rahtaamaan. 8£