Alle kolme viikkoa siihen, että meikä karistaa Suomen tomut jaloistaan.
Jostain syystä minulta kysellään jatkuvasti, että aionko oikeasti lähteä, nyt kun lähdön hetki on jo lähellä. Minusta se on outoa. Tuntuu siltä kuin ihmiset meinaisivat että olisin vain puhunut lämpimikseni halustani lähteä, etten olisi tosissani. No, ne jotka minut tuntevat, tietävät paremmin. Jännittääkö? Pelottaako? Ei sitten tippaakaan. Ainoa asia jonka huomaan päivä päivältä painavan raskaammin mieltäni ovat kaikki ystäväni. En ole edes tajunnut kuinka paljon ystäväni minulle merkitsevät. Teidän jättäminen taakseni on ainoa asia joka minua kirvelee, mutta se sitten kirveleekin senkin edestä. :/
Onpahan yksi todella hyvä syy palata. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti