Iloista vappua kaikille! :)

Juhlitaan kunnolla!

 Tämän logon varmasti kaikki tunnistavat

Ja tässä se kuvataan. Leo-niminen otus oli itseasiassa nykyisessä logossa näkyvä kaveri, ja kuvaus tapahtui vuonna 1957. Sitä ennen logoissa oli joko murissut tai vain poseerannut jo puolen tusinaa jalopeuraa, joista legendan mukaan yksi tappoi kouluttajansa päivä kuvan ottamisen jälkeen ja toinen söi kuvauksiin eksyneen murtovarkaan... Mikä lie totta ja mikä tarua... :)

Silmät 3

Kauniita unia 5

Puuduttavaa laahustusta hienoissa puitteissa

Kävimme katsomassa Tohtori Jekyll ja Herra Hyde-musikaalin Turun Kaupunginteatterissa. Hyvin harvoin minulla on mitään ennakko-odotuksia mistään mutta tästä minulla ikävä kyllä oli, ja se petti ne lähes kaikki.
 Esityshän on saanut huikeat arvostelut ja se on jatkuvasti niin loppuunmyyty että lippujen saanti kahta useammalle on työn ja tuskan takana. Meitä oli neljä, eikä kukaan meistä vakuuttunut.

Olen lukenut alkuperäisen Robert Louis Stevensonin miniromaanin (lyijykynää ohuempi teos) ja nähnyt ainakin kaksi elokuvasovitusta ja yleisesti pidän tarinasta. Arkaainen goottikauhu on muutenkin makuuni. Mutta teatterissa meitä kohtasi surullinen kokemus.

Lauluista joka toinen oli ylihidasta venytystä joka ei vienyt tarinaa tippaakaan eteenpäin, sanoista ei saanut puoleksikaan selvää ja mikä pahinta ne kuulostivat samalta. Hyvissäkin kappaleissa oli lähes disneymäinen leima, juttu ei vain edennyt ja heikoimmillaan yhden slovarin loputtua toinen, aivan samanlainen alkoi, jolloin sitä jo naputti tylsistyneenä penkkiä ja vain odotti että se loppuisi, josko taas päästäisiin vähän juonessa eteenpäin.

Toisen puoliajan ensimmäinen vartti oli hiukan lupaavampi ja kappale Murha, murha oli peräti oikeasti hyvä koreografioineen kaikkineen ja sai hiukan burtonmaisiakin sävyjä. Pisteet musikaali saa myös todella näyttävistä lavasteista ja tehosteista. Myös orkesteri hoiti hommansa hienosti. Näyttelijöistä en osaa sanoa koska kaikenlaiset roolisuoritukset hukkuivat huonojen laulujen tulvaan.

Kaikenkaikkiaan kaksi ja puolituntisen shown olisi voinut vetää vajaassa puolessatoista tunnissa purkkiin niin että siinä olisi oikeasti pysynyt mielenkiinto.

Paremmat ihmiset

Tässä maailmassa on erikoinen ihmisryhmä. Sen nimi on Paremmat. Ryhmä jotka ovat, syystä tai toisesta, parempia kuin me loput. Me muut, jotka emme ole ihan yhtä hyviä. Parempiin ihmisiin törmää varsinkin vartijan hommissa yllättävän usein. Näihin Parempiin ihmisiin eivät päde tämän maailman lait tai säädökset. Yleensä koska heillä on oikeus toimia niitä vastaan, syynä se että he ovat Parempia kuin me muut.
Mistä Paremman ihmisen sitten tunnistaa? Yleensä he ovat ihmisiä jotka joko tekevät jotain tai joilla on jotain mitä muut ihmiset eivät tee tai omista. Helppoja esimerkkejä löytyy joka puolelta. Esimerkiksi Paremman koiranomistajan erotat helposti tavallisesta koiranomistajasta siten, että Paremmalla koiranomistajalla on oikeus antaa koiransa tehdä tarpeet mihin vain, kuten yksityisille pihoille, polkupyöriin jne. siivoamatta niitä tai  viedä koiransa paikkoihin joihin koiria ei saa viedä. Toinen helppo esimerkkiporukka ovat Paremmat tupakoitsijat. Paremmille tupakoitsijoille ei löydy sellaista paikkaa missä ei saisi röökata ja se on ympäristön tehtävä totutella siihen. Voisin ottaa esimerkkejä vaikka kuinka autoilijoista iki-ihaniin lapsiperheisiin, mutta eiköhän idea käynyt selväksi.
Näitä Parempia ihmisiä löytyy joka puolelta. Paremmat ovat hyvin diverssiä porukkaa, Parempia löytyy ikään, sukupuoleen, rotuun tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta. Heitä vain yhdistää se että he ovat Parempia, mikä tuo automaattisesti heille oikeuden tehdä mitä he haluavat piittaamatta muista.
Se mikä tekee toisista ihmisistä Parempia kuin muista, on tiedemiehille yhä mysteeri. Näitä hämmästyttäviä olentoja vain putkahtaa esiin koko ajan enenevässä määrin. Oikein harmittaa etten ole yksi heistä, koska elämäni olisi rutkasti helpompaa. Aivan, sanoisi moni Parempi ihminen tähän. Minä olen vain kateellinen näille Paremmille ihmisille.

"Jokainen päivä on uusi eilinen" -Aladobix

Pahaa puhetta vainajasta

Tämän päivän Turun Sanomissa oli sivulla 5 muistokirjoitus Keijo "Kepa" Hagertista, oikein kuvan kera. Nättiin sävyyn puhuttiin lähes mysteeriksi kuvatusta miehestä ja hautajaisiinkin oli kuulemma osallistunut viisikymmentä lähiomaista ja ystävää.

Mitä äijään itseensä tulee, täytyy ihmetellä. Kyseessä nyt kuitenkin oli paatunut linnakundi, tappajan maineessa ollut suoraan sanottuna pultsari. Kaikki nesteet joissa oli alkoholia -denaturoitua tai ei- kelpasi Mustalle Pekalle, kuten vanhan polven vaksit hänet muistavat. Nyrkkitappelut hänen kanssaan olivat arkipäivää ja milloin mistäkin häntä sai nakella poliisin kyytiin, koska myös kaikki mikä irti lähti, kelpasi hänelle.
 Totta on, että viimeiset pari vuottaan Kepasta oli tullut kokolailla harmiton, mutta se johtui kyllä enemmän siitä että hän oli uittanut aivonsa ja elimistönsä siihen kuntoon että hänestä oli yksinkertaisesti puhti pois. Mutta se että hän hidastui iän myötä ei mitenkään tehnyt vuosikausien rötöstelyä näkymättömäksi historialle.
 Ulkopuolinen näki hänet varmasti sympaattisena hahmona. Iso parta ja iso vatsa, istumassa keskustassa aina vaan. Mutta että muistokirjoitus maakunnan lippulaivalehdessä... Tuskinpa ne vartijat, portsarit ja poliisit joille hän on aiheuttanut vuosien mittaan käsittämättömän määrän mielipahaa saavat yhtä komeata obituaaria.

Und nun…..zu etwas völlig anderem

Tämä, koska elämässä on liikaa normaalia. :D

( I see starlight in your eyes )
Spread your wings and fly away
Only you could be the one for me

Und nun…..zu etwas völlig anderem

When I look into the mirror
I don´t like what I see
My shirt doesn´t fit my trousers
I scream in agony

Oooooooooh   
Aaaaaaaaah

I scream
You scream
Everybody´s screaming for i,i,i,i, icecream
You scream
Everybody´s screaming for icecream

Ladies and Gentlemen I introduce to you
"The nursery rhyme crew"

On our way to the drive-in with my girl at my side
Burger breakfast is no sin
(Early in the morning)

Mähn Äbte Klee, ne Äbte mähn nie Klee
Mähn Äbte Klee, ne Äbte beten

Well I see something that you don´t see
It´s neither bird or plane
Yes my mate you´ve got it
Right
It´s fucking Superman......but no

He´s a lumberjack and he´s ok
He sleeps all night and works all day
He´s a lumberjack and he´s ok
He sleeps all night and works all day

One, two
Freddy comes for you
Three, four
Better lock your door
Five, six
Take your crucifix
Seven, eight
You´d better stay up late
Nine, ten
Never sleep again

I see starlight in your eyes
I see starlight in your eyes

Humpty Dumpty sat on a wall
Humpty Dumpty had a great fall
All the kings horses and all the kings men
Couldn´t put Humpty together again
Humpty´s dead!!!
Lalallalalalalalalallalalalallalala

Badam badam badadadadam
Badam badam badaaaaadam
Pop goes the weasel

Biisi omistettu Tommille. Tietysti. Pop!

Ei täällä eikä tässä ajassa

Viime aikoina olen löytänyt itseni varsin usein parvekkeelta, kahvikuppi kädessä tuijottamassa taas jonnekin taivaanrannan taakse ja tajunnut että ajatukseni varsin harvoin koskettavat tätä päivää, elämää tai edes maailmaa. Kaukokaipuu kuristaa ja vaikka säästöjä varmasti mutta hyyyviiin hiiitaaasti kertyykin, nousevan auringon maa on yhä vielä kaukainen haave. Niinpä käytänkin paljon vapaasta ajastani kaikenlaiseen monipuoliseen aktiviteettiin ja luen/katson fiktiota. Tämä aika, tämä paikka. So not me.
 Huomasin myös että edellisestä taidegalleriasta on vierähtänyt huimasti aikaa enkä tälläkään kertaa keskity yhteen taiteilijaan (keskittyminen jo pelkästään käsitteenä on ollut minulle viime aikoina koko lailla savun pyydystämistä paljain käsin) vaan mielentilaan jonka tietyntyyppiset kuvat minulle antavat.
 Toimikoon tämä siis taidegalleriana tällä kertaa. Nämä kuvat lähettävät minut joka kerta päänsisäiselle reissulle ties minne, tekemään ties mitä. Kunpa olisinkin jossain näistä kuvista enkä täällä... Siitä huolimatta, vaikka olisitte enemmän down to Earth, uskoisin että kuvat ovat kauniita katsoa. Kuten aina, klikkaamalla isommaksi.

I do not own rights to these images. Just giving the artist some space and advertisement. Because I really like the art.

Verolaput tulivat...

...eli puolen vuoden päästä olen taas lyhyen hetken rikas. ;)

40 000 katsomiskertaa

Blogiani on nyt katsottu yli 40 000 kertaa, viime aikojen kuukausimäärien ollessa noin 1300 katselussa. Tekee nöyräksi. Hauska huomata että viihdytte täällä yhä. :)


Biisi omistettu teille

Känniääliöiden Top 5 kliseet

Nämä kliseet, joita portsarina ihan oikeasti saan vuodesta toiseen kuulla, eivät ikinä kuole. Lähes jokaisessa vuorossa kuulee ainakin yhden näistä. Ihmettelen vain, että onkohan joku joskus jossakin ihan oikeasti onnistunut jotenkin muuttamaan tilannettaan (joka yleensä on joko uloslento tai sisäänpääsemättömyys) näitä idiotismeja laukomalla, kun niitä kuitenkin aina vain käytetään.
Meidän ovella nämä ovat se varmin keino lentää ulos/olla pääsemättä sisään. :)

5. Mä soitan poliisin sulle.
4. Sinä rassisti!
3. Mä tunnen omistajan, sulla ei oo enää huomen töitä!
2. Sulla ei ole mitään oikeuksia koskea muhun, sen verran mä tiedän laista, mä nostan syytteen jos kosket.
 Ja ikiklassikko johon en koskaan kyllästy:

1. ETSÄ TIÄ KUKA MÄ OON?

Poistamiskeikka kenkäkaupassa

Saavuimme hälytykseen parini kanssa ja havaitsimme nopeasti mikä oli tilanne. Se ei ollut vaikeaa kun hämmentyneet ihmiset olivat siirtyneet sivuun ja seurasivat, osa hiukan pelokkainakin, kohteen seistessä häiriintyneen näköisenä pöydällä. Poistumiskehotuksesta ei ollut mitään hyötyä, uhkasin myös raudoittamisella. Niinpä otimme hyväksi koetun tekniikan, minä kiinnitin kohteen huomion itseeni ja parin hiipi tämän selän taakse ja yritti saada käsillä olleen pahvilaatikon tämän pään yli, mutta tällä kertaa kohde väisti näppärästi tosi törmäten ikkunaan, mistä hiukan sekavana hyppäsi hyllylle. Käytin kohteen ikkunatällistä saamaa sekavuutta hyväkseni ja nappasin tämän kuljetusotteeseen. Rimpuilusta huolimatta sain siirryttyä ulos ja näin pääsi tämäkin pulu lentämään vapauteen. :D

Biisi omistettu Jarille

Rusakot pilkillä

Jälleen kerran Rusakot lähtivät reissuun. Tällä kertaa teimme tuossa hetki sitten varsin onnistuneen yön yli-pilkkireissun Kustaviin. Tomin mökki oli oivallinen majoituspaikka ja se oli hienolla paikalla.

Tällä kertaa Rusakoista olivat liikkeellä Aleksi, Jari, Tomi, Jesse, Tapio ja minä. Alunperin mukaan piti tulla vielä Tommin, Juhon, Kaitsun ja Larin mutta muille iski työnakki ja Kaitsulla oli sillä hetkellä jännät paikat isäksi tulon tiimoilta.

Kuvassa yllä Tomi (tuolilla) ja Aleksi, joilla on aina hurja tarve kilpailla kumpi on The Kalamies. ;)

Nelisenkymmentä ahventa nousi mutta niistä oikeasti vain viisi oli ruokakelpoisia, koska lähes kaikki koukkuun käyneet olivat aivan sinttejä. Allekirjoittanut onnistui narraamaan vain yhden mutta se oli yksi niistä isommista.

Totesinkin sitten että meikäläinen keskittyy laatuun, ei määrään. :D Ja huomatkaa, tyylistä ei tingitä, prätkärotsi kelluntahaalareiden päällä. ;)

 Viitisen tuntia pilkittiin, minkä lisäksi aikaa jäi mainiosti lumisodalle ja pulkkamäelle. :) Minä sain päähänpiston tulla mäen alas seisten pulkan päällä ja oletettavasti koska lensin tietysti näyttävästi kärsälleni suurin osa porukasta innostui kokeilemaan samaa. Hauskaa oli! :)

Kustavin saariston maisemat ovat huikeat kaikkina vuodenaikoina, viimeksi olen ollut näissä maisemissa kymmenisen vuotta sitten kun teimme erään kaverini kanssa viikon soutuvaelluksen täällä mutta kuten kuvista näkee maisemat eivät petä talvellakaan. Asiaan kuului tietysti puulämmitteinen sauna, hyppiminen munasillaan hankeen (näytti varmaan koomiselta kun rivi alastomia miehiä tuijottaa taivaisiin hangessa seisten, mutta tähtitaivas oli yksi upeimmista ikinä näkemistäni valosaasteen puuttuessa täysin) ja istuminen tulen äärellä myöhään aamuyöhön. Jari ja minä jäimme vielä kahdestaan tuhoamaan viimeiset oluet kun muut jo ymmärsivät mennä nukkumaan. Papat ja nuotio... :D

 Tomi ja Teletap... norjalainen jumpsuit. ;)

Kuten aina tällä porukalla, hauskaa oli. Oikeastaan kaikki Rusakot ovat suht aktiivisia mitä tulee kaikenlaiseen seikkailemiseen. Saa nähdä mitä kesä tuo tullessaan.

Silmät 2

Sillä välin Pohjois-Koreassa...

Täyden kuun hulluutta

Jo yli kaksikymmentä vuotta eksentristä dark metaliaan soittanut Moonspell käväisi uransa ensimmäistä kertaa Turussa Klubilla soittamassa ja tottakai se piti nähdä.
Lähdimme pienellä porukalla liikenteeseen katsomaan mitä Portugalin lahjalla metalliskenelle olisi annettavaa, emmekä tosiaankaan pettyneet! :)
Lämppäreinä toimineet Cataleptic ja Swallow the Sun eivät kauheasti vakuuttaneet, Catalepticin ollessa luokattoman huono ja Swallow the Sunin heittäessä joskin suht kattavan ja hyvin soitetun mutta loppua kohden pahasti unettavan setin. Ei Moonspellin kaltaisia bändejä lämpätä unimusiikilla.

Moonspell sen sijaan oli aivan mielettömässä iskussa. Setti sisälsi järjestään kaikki klassikot ja paljon muuta. Fernando Ribeiron äänen käyttöä ei voi kuin ihailla. Murinaosuuksien välissä tuli kuten aina pitkiä puhtaita vokaaleja ja miehen ääni ei osoittanut minkäänlaisia väsymisen merkkejä (kun taas meikäläisen ääni oli aika valmista tavaraa kun keikka oli ohi ;)).
Hienon hetken lisäsi se että bändi muisti setissään taannoin kuollutta Type O Negativen Peter Steeleä. Hämmentävän hetken taas se että bändi soitti minulle ennestään tuntemattoman biisin ja sanoi sen olevan Wolfheartilta joka on yksi suosikkilevyistäni. Komeasti kaksituntiseen settiin mahtuivat kaikki klassikot Wolfshadesta ja Vampiriasta (Swallow the Sunin Mikon kanssa yhdessä lauletun) Opiumin kautta Alma Materiin ja aivan viimeisenä encorena soitettuun Full Moon Madnessiin minkä lisäksi bändi esitti kattavan tarjonnan läpi tuotantonsa kuten Scorpion Flowerin, Lickanthropen ja Abysmon.
Kaiken kaikkiaan keikka oli puhdasta voittoa. Toivon todella että Moonspell tulisi vielä toistekin Turkuun. Kaksikymmentä vuotta on hionut alkuvuosien muutaman vaihdoksen jälkeen lähes samana pysyneestä kokoonpanosta varsin vakuuttavan musiikillisen timantin. Bändistä näkee että se nauttii yhdessä soittamisesta ja jokainen muusikko on rautainen ammattilainen.

Tyttöystäväni toi asian varsin mainiosti esiin toteamalla että Moonspell tuli Portugalista asti, heitti uskomattoman hienon setin encoreineen, otti yleisönsä viimeisen päälle ja sanoi vielä että oli hienoa tulla soittamaan tänne, kun taas samoihin hintoihin Klubilla ollaan aikoinaan käyty näkemässä jo kuopattua suomalaista Ajattaraa, joka pilasi ihan itse oman keikkansa, kun ääliö laulaja Pasi Koskinen oli niin kännissä että keikka myöhästyi jo sen takia, minkä lisäksi ukko tuli lavalle munasillaan pelkkä basso ja panosvyö edessään. Bassoa hän ei tajunnut plugata äänentoistolaitteisiin missään välissä eikä osunut mikrofoniin päinkään "laulaessaan"... Siitä riemusta sitten pulitettiin pitkä penni. Melkoinen ero ammattimuusikon ja räpeltäjän välillä.

Kiitokset Tuomakselle, Sarille, Leealle ja Ramille seurasta! Tämän postauksen valokuvat (c) Leea Mäkelä.

Lumen ja jään valtakunta

Kuvasatoa kävelyretkeltä Porin Reposaaressa. Sanokoot etelästä haaveksivat lämpövinkujat mitä vain, Suomi tarjoaa sellaista huikaisevaa kauneutta mitä ei Mallorcalta tai Pattayalta löydy ikinä.