keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Puuduttavaa laahustusta hienoissa puitteissa

Kävimme katsomassa Tohtori Jekyll ja Herra Hyde-musikaalin Turun Kaupunginteatterissa. Hyvin harvoin minulla on mitään ennakko-odotuksia mistään mutta tästä minulla ikävä kyllä oli, ja se petti ne lähes kaikki.
 Esityshän on saanut huikeat arvostelut ja se on jatkuvasti niin loppuunmyyty että lippujen saanti kahta useammalle on työn ja tuskan takana. Meitä oli neljä, eikä kukaan meistä vakuuttunut.

Olen lukenut alkuperäisen Robert Louis Stevensonin miniromaanin (lyijykynää ohuempi teos) ja nähnyt ainakin kaksi elokuvasovitusta ja yleisesti pidän tarinasta. Arkaainen goottikauhu on muutenkin makuuni. Mutta teatterissa meitä kohtasi surullinen kokemus.

Lauluista joka toinen oli ylihidasta venytystä joka ei vienyt tarinaa tippaakaan eteenpäin, sanoista ei saanut puoleksikaan selvää ja mikä pahinta ne kuulostivat samalta. Hyvissäkin kappaleissa oli lähes disneymäinen leima, juttu ei vain edennyt ja heikoimmillaan yhden slovarin loputtua toinen, aivan samanlainen alkoi, jolloin sitä jo naputti tylsistyneenä penkkiä ja vain odotti että se loppuisi, josko taas päästäisiin vähän juonessa eteenpäin.

Toisen puoliajan ensimmäinen vartti oli hiukan lupaavampi ja kappale Murha, murha oli peräti oikeasti hyvä koreografioineen kaikkineen ja sai hiukan burtonmaisiakin sävyjä. Pisteet musikaali saa myös todella näyttävistä lavasteista ja tehosteista. Myös orkesteri hoiti hommansa hienosti. Näyttelijöistä en osaa sanoa koska kaikenlaiset roolisuoritukset hukkuivat huonojen laulujen tulvaan.

Kaikenkaikkiaan kaksi ja puolituntisen shown olisi voinut vetää vajaassa puolessatoista tunnissa purkkiin niin että siinä olisi oikeasti pysynyt mielenkiinto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti