Lähdimme pienellä porukalla liikenteeseen katsomaan mitä Portugalin lahjalla metalliskenelle olisi annettavaa, emmekä tosiaankaan pettyneet! :)
Lämppäreinä toimineet Cataleptic ja Swallow the Sun eivät kauheasti vakuuttaneet, Catalepticin ollessa luokattoman huono ja Swallow the Sunin heittäessä joskin suht kattavan ja hyvin soitetun mutta loppua kohden pahasti unettavan setin. Ei Moonspellin kaltaisia bändejä lämpätä unimusiikilla.
Moonspell sen sijaan oli aivan mielettömässä iskussa. Setti sisälsi järjestään kaikki klassikot ja paljon muuta. Fernando Ribeiron äänen käyttöä ei voi kuin ihailla. Murinaosuuksien välissä tuli kuten aina pitkiä puhtaita vokaaleja ja miehen ääni ei osoittanut minkäänlaisia väsymisen merkkejä (kun taas meikäläisen ääni oli aika valmista tavaraa kun keikka oli ohi ;)).
Hienon hetken lisäsi se että bändi muisti setissään taannoin kuollutta Type O Negativen Peter Steeleä. Hämmentävän hetken taas se että bändi soitti minulle ennestään tuntemattoman biisin ja sanoi sen olevan Wolfheartilta joka on yksi suosikkilevyistäni. Komeasti kaksituntiseen settiin mahtuivat kaikki klassikot Wolfshadesta ja Vampiriasta (Swallow the Sunin Mikon kanssa yhdessä lauletun) Opiumin kautta Alma Materiin ja aivan viimeisenä encorena soitettuun Full Moon Madnessiin minkä lisäksi bändi esitti kattavan tarjonnan läpi tuotantonsa kuten Scorpion Flowerin, Lickanthropen ja Abysmon.
Kaiken kaikkiaan keikka oli puhdasta voittoa. Toivon todella että Moonspell tulisi vielä toistekin Turkuun. Kaksikymmentä vuotta on hionut alkuvuosien muutaman vaihdoksen jälkeen lähes samana pysyneestä kokoonpanosta varsin vakuuttavan musiikillisen timantin. Bändistä näkee että se nauttii yhdessä soittamisesta ja jokainen muusikko on rautainen ammattilainen.
Tyttöystäväni toi asian varsin mainiosti esiin toteamalla että Moonspell tuli Portugalista asti, heitti uskomattoman hienon setin encoreineen, otti yleisönsä viimeisen päälle ja sanoi vielä että oli hienoa tulla soittamaan tänne, kun taas samoihin hintoihin Klubilla ollaan aikoinaan käyty näkemässä jo kuopattua suomalaista Ajattaraa, joka pilasi ihan itse oman keikkansa, kun ääliö laulaja Pasi Koskinen oli niin kännissä että keikka myöhästyi jo sen takia, minkä lisäksi ukko tuli lavalle munasillaan pelkkä basso ja panosvyö edessään. Bassoa hän ei tajunnut plugata äänentoistolaitteisiin missään välissä eikä osunut mikrofoniin päinkään "laulaessaan"... Siitä riemusta sitten pulitettiin pitkä penni. Melkoinen ero ammattimuusikon ja räpeltäjän välillä.
Kiitokset Tuomakselle, Sarille, Leealle ja Ramille seurasta! Tämän postauksen valokuvat (c) Leea Mäkelä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti