sunnuntai 10. elokuuta 2014

Seikkailua Euroopassa, osa 1: Ruotsissa

Tästä reissusta tulikin enemmän tai vähemmän eeppinen! 20 päivää seikkailua välillä urbaaneissa mestoissa, välillä keskellä erämaata! Porukka koostui kolmesta jätkästä joille kaikille reppureissaaminen on ainoa oikea tapa matkustaa. \m/
Lähdin kuitenkin reissuun ensin yksin. Hyppäsin laivaan ja painelin Ruotsiin, tapaamaan ystävääni Larsia ja pyörimään Tukholmassa ja Knivstassa.
 Jotenkin sitä -varsinkin kun on painanut ympäri Aasiaa ja muita eksoottisempia paikkoja- unohtaa että ei sitä oikeasti tarvitse aina mennä merta edemmäksi kalaan. Tukholma ja varsinkin Gamla Stan siellä on huikean hieno paikka ja nähtävää riittää. Kapeita, keskiaikaisia kujia, mukulakivikatuja, hassuja pikku liikkeitä... En kuitenkaan ala laittamaan tänne mitään kuvagalleriaa koska eivätköhän lähes kaikki ole siellä joskus käyneet...
 ...sen sijaan kunnon reppureissaajalle tällainen on hyvin tuttu näky: Pikkuinen juna-asema keskellä maaseutua tai vieläkin syvemmällä. Lars asuu maaseudulla, pikkuisessa kylässä nimeltä Knivsta. Tämänkaltaisia maisemia (ja paljon huikeampia, kuten tulette huomaamaan lähipostauksista) minä ja Markus näimme todella paljon seikkaillessamme Itävallan maaseudulla ja suoraan erämaassa. :)
 Tällä reissulla olin todellakin maalla, merellä ja ilmassa! Loppujen lopuksi käytin pitkin reissua liikkumiseen laivaa, lauttaa, lentokonetta, junaa, metroa, raitiovaunua, bussia, taksia ja hitto, kantosiipialusta. Keräsinköhän koko sarjan? Keksiikö joku mikä olisi jäänyt julkisista puuttumaan? :D
Vaikka Ruotsin osuus oli leppoisa, laitan pari seuraavaa postausta Tukholmasta vielä, koska sieltäkin löytyy kaikenlaista jänskää. :)

2 kommenttia:

  1. Niinhän se menee - läheltäkin löytyy monesti kaikenlaista hienoa kun sitä vain alkaa katsoa. Joskus jopa vain pyöräretki Lietoon tuntuu siltä kuin olisi käynyt kauempanakin.

    VastaaPoista
  2. Totta. Ylipäätään kun pääsee välillä pois vakiokuvioista ja -maisemista se helpottaa kummasti oloa. Meikäläisen kohdalla vain kaukokaipuu ja tuntemattoman kokemisen tarve vievät minut herkästi jonnekin kauas.

    VastaaPoista