Heh. Kekkasin miksi kuvat parissa viime postauksessa olivat niin pieniä. Korjasin ne tähän mutta laiskana paskiaisena en jaksa korjata noita aiempia. ;) Ikävä kyllä kone jonka kautta teen näitä postauksia on niin vanha ettei se tunnista kännykkääni, joten joudun lähettämään kuvat sähköpostiini jolloin niiden laatu kärsii. Katson josko voisin tehdä asialle jotakin tuleviin postauksiin. Tänään en jaksa enää enempää postata.
Tukholman merenkäyntimuseossa on rajoitetun ajan näyttely joka kertoo vanhoista merimiestatuoinneista ja tarinoista niiden takaa. Itse kovasti musteisena -tälläkin reissulla otin kaksi uutta kuvaa- olin ilman muuta kiinnostunut. :)
"Elettiin jatkuvassa pelossa, epäluulossa ja -tietoisuudessa tulevaisuuden osalta, kontaktia kotiin ei juuri ollut eikä edes tietoa oliko rakkaita kotona, vaimoa tai tyttöystävää enää. Hyvin monet merimiesten tatuoinneista kertoivat kaipauksesta."
Vanhanaikainen tatuointilaite. Hitto että olisi upeata saada kuva ihoon tuolla!
Näitä kun katseli, luki tarinoita ja mietti ajatuksia niiden takana, ylenkatseeni muotitatskojen ottajia kohtaan vain lisääntyi. Kutsun sellaisia tatuointeja, joita ihmiset ottavat ilman erityistä merkitystä "kuolleiksi tatuoinneiksi". Ja niitähän riittää, kun kesällä katselee kaupungin kaduilla ihmisiä. Tramp stampeja ja kovajätkäkuvia. Hoh hoijaa... Tatuointi on osa sinua. Anna sille merkitys tai jätä ottamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti