Seikkailua Euroopassa, osa 9: Outoja hetkiä

Tultuamme alas vuorilta olimme silti erittäin landella vielä...

Matkaa kunnon sivistyksen pariin oli vielä aika paljon  matkaa. Enimmäkseen ympärillä oli vielä jonkin matkaa metsää ja kauniita maisemia ennenkuin oikeasti pääsimme ihmisasutuksille.

Vaan eipä se harmittanut. Itävalta on kaunis maa.

 Minä nauttimassa vilvoittavasta sateesta.

Kuinka käy kärpäsen? Pyristely oli kovaa. Emme jääneet katsomaan lopputulosta koska molemmilla oli nälkä.

 Toinen hämy häkkinen, kotiluolansa suulla. Se tuli varta vasten ulos katselemaan mikä meininki. :)

 Viimein saavuimme pikkukylään jonka nimeä en millään muista. Se sai joka tapauksessa Scheibbsin tuntumaan isolta paikalta... ;)

 Paikallisen pikkuriikkisen ravintolan emäntä, joka aiemmin oli pitänyt samassa rakennuksessa myös majataloa, teki aivan järisyttävän hyvää wienerschnitzeliä. :)

 Tämän jälkeen reissu sai hieman jänniä piirteitä... Alkoi sataa kaatamalla, ja illaksi luvattiin kunnon rajuilmaa. Yritimme hypätä bussiin jolla olisimme palanneet Scheibbsiin. Bussia (päivän viimeinen) ei koskaan tullut. Yritimme liftata. Kukaan ei ottanut kyytiin...

 Viimein paikallinen "taksi" vei meidät. Saavuttuamme perille kysyimme paikallisesta, pikkuruisesta baarista olisiko missään majataloa, hostelia tai vastaavaa. Puhuttuaan hyvän tovin keskenään paksulla aksentillaan jota koulusaksani ei todellakaan kyennyt kääntämään, kävi ilmi että "ehkä". Viereisessä kylässä muutaman kilometrin päässä oli kyllä majatalo mutta kun paikalliset soittivat sinne ei pitäjä ollut varma että voiko ottaa meidät ja paikallinen joka puhui hänen kanssaan puhelimessa lupasi soittaa hetken päästä uudelleen. Käteisen tarpeesta oli myös puhe, joten Markus lähti nostamaan rahaa kylän keskustasta sillä välin kun minä vahdin rinkkoja. Aika kului, minua katseltiin sivusilmällä ja meistä selvästi puhuttiin vilkkaasti. Hetken päästä Markus palasi ja viimein sama kyläläinen soitti uudestaan, ja hänelle ilmoitettiin että voimme tulla. Jälleen vilkasta puhelua kyläläisten kesken ja sitten meille tarjottiin kyytiä sinne. Koko tilanne tuntui jotenkin tosi oudolta joten otimme vain kiitellen vastaan ohjeet miten löytää paikalle (ei todellakaan tuntunut siltä että olisimme halunneet siinä kohtaa vieraaseen kyytiin) ja lähdimme liikkeelle.

 Matkaa kertyi hyvän pätkää eikä missään ollut opasteita siitä että jossain näillä suunnilla olisi majataloa tai vastaavaa...

Sitten yhtäkkiä, juuri kun aloimme jo epäillä ettemme löydä sitä, se tuli vastaan... Valtava talo, jossa oli kolme kerrosta, käytävät joilla oli paljon huoneita, iso, hieno ruokasali, näyttävä baaritiski, ylipäätään kaikki viimeisen päälle... ja me olimme ainoat asiakkaat! o_O Huone jonka saimme oli pölyinen ja täynnä hämähäkkejä... Yritimme keksiä mikä oli se syy miksi meitä ei ihan suoralta kädeltä suostuttu ottamaan ennen kuin pitemmän pohdinnan jälkeen. Kun laskeuduimme ruokasaliin, emäntä toi meille ihan kunnon menut ja saimme tilata mitä vain. Syödessämme illan pimetessä alkoi ukkostaa ja sataa kaatamalla... Mietimme onko isäntä kellarissa teroittamassa kirvestä, heh heh. Oli aika Resident Evil/Bates motel fiilis. o_O

Kuvassa katulyhdyn alla vauhdilla liikkuva lepakko.

Jäimme ruokasaliin muutamalle oluelle, kutsuimme emännänkin pöytään ja tarjosimme hänelle oluen. Juttelimme mukavia hänen kanssaan aika myöhään yöhön ja nukuimme kuin tukit. Aamulla kiitimme, maksoimme ja jatkoimme matkaa! :D