...ja paikkansa pitivät kartanlukumme!
Pikkuruinen kylä keskellä vuoria ja metsää. Scheibbsin väkiluku on hiukan yli 4000.
Puhuin tällä reissulla enemmän saksaa kuin viimeiseen 20 vuoteen yhteensä! Wienin kaltaisissa suurkaupungeissa kaikki puhuvat sujuvaa englantia. Itävallan maaseudulla? Ei juuri kukaan. Yllätyin kuinka hyvin pärjäsin ruosteisella koulusaksallani, ja Markuksen ruotsinkielisyys auttoi usein ymmärtämään jonkin yksittäisen sanan kun meikäläisen vokabulaari loppui kesken. :)
Kyllä! Se on vanhanaikainen puhelinkioski, ja se toimi. :D
Sitten ei kun ulos kaupungista.
Tämä alkaa olla jo lupaavaa, ja tie alkoikin heti kiivetä...
...mutta tässä aletaan jo päästä asiaan! Aika kauan sai loppujen lopuksi kävellä poispäin sivistyksestä...
...jos mieli oikeasti tällaisiin näkymiin! Pilvet ovat aivan kiinni vuorissa, ilman kosteus oli koko lailla 100% kun noustiin vähänkin ylemmäs. :)
Pimeätä tuli varsin aikaisin, joten ei muuta kuin leiri pystyyn.
Tulenteko muuttuu muuten huomattavan haasteelliseksi heti kun alkaa kiivetä vähän ylemmäs ja ilma ohenee.
Myös aamu sarastaa varsin pian...
Leiritunnelmia...
...ja aamulöhöilyä. :)
Tämä leirikeitin käyttää polttoaineenaan kariketta ja pieniä oksia. Ei tarvitse raahata mukanaan kaasua tai muutakaan polttoainetta. Sopii meikäläisen tyyliin. :)
Seuraavassa postauksessa ollaankin sitten postikorttimaisemissa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti