torstai 10. kesäkuuta 2010

"Hulluksi tuleminen ei ole helppoa"

...mutta yrittää täytyy. Viime aikoina olen huomannut että lähes mistä tahansa pääsee kuin koira veräjästä ihan vaan olemalla tarpeeksi friikki, hullu. Ihmiset ajattelevat "Noh, sehän on -T-, tuollainen se on..." Hah. Hulluuden paras puoli esiin ja säätämään. Kiipesin lyhtypylvääseen kun sieltä näki paremmin tuleeko bussi, ja kukkahattumummoille tuli hengitysvaikeuksia kun nenät täyttyivät herneillä ja suun kautta pitäisi jäkättää huonon esimerkin antamisesta viereisille pikkulapsille, joilla tuntui itseasiassa olevan hyvinkin hauskaa. Setä on ihan hullu. Jei. :)
Kun ei saa otetta mistään järkevästä kannattaa ottaa ote jostain järjettömästä, ja luova hulluus auttaa kummasti jaksamaan silloin kun kaikki muu pettää. Absurdi huumori kukkii nimenomaan hulluuden kompostissa ja viihdearvohan on mieletön.
Mutta mielensairauttahan on tottakai monenlaista eikä kaikki hulluus ole kivaa. Tosin tietynlainen perverssi viihdearvo silläkin on, muuten ihmiset eivät katsoisi kauhuelokuvia tyypeistä joilla on väärä lääkitys ja lähtevät hillittömille verikekkereille yleensä moraalittomien teinien keskuuteen. Niin, väärä lääkitys. Ei hauskaa vaikka jokunen tavis tykkääkin sellaista pipoa käyttää. Tosielämässä siitä on nauru kaukana kun näkee mitä se ihmiselle tekee.
Luin juuri viimein loppuun kirjan nimeltä Kaaoksen Ruhtinaat. Sinänsä aika tylsä kirja, mutta toi kyllä hyvin esiin lääkityksen merkityksen yhteiskunnassa: Jos nuokin norjalaisreppanat olisivat aloittaneet ajoissa oikeanlaisen masennuslääkityksen, olisivat yhä hengissä, mutta toisaalta, olisi monta hyvää black metal-levyä jäänyt tekemättä... Eli niistä kavereista on moni nykyään vainaa mutta meikäläinen saa nauttia hyvästä musasta. Kah, tulipas haaskalintu olo. Gronk. Viihdearvoa? Jep. Enkä voi itse olla mielisairas jos kerran tiedän että tulen tässä vähitellen hulluksi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti