Näin on siis yksi Juhannus taas pois tästä elämästä sitten. Täytyy sanoa että hauskaa oli, vaikka Juhannuksen saapuessa minulla oli aivan nollakiinnostus minkäänlaiseen interaktioon ympäristön kanssa, olisin tahtonut vaan lojua kuin olmi ja tuijottaa seinään kotona niin kauan että olisin muuttunut yhdeksi huonekaluista... mieluiten joksikin pehmeäksi.
Mutta niin vain oli taas sovittu sitä sun tätä menoa, ja ystäviä tuli sitten nähtyä urakalla. Ja tuli grillattua ulkona kahdesti, saunottua, juotua aika muhkeasti olutta, kuunneltua tarkoituksella planeetan kamalinta musiikkia mitä löytyy ja kaikkea muuta hassua ja hauskaa, eikä kyllä kaduta yhtään. Mikä taas johtuu puhtaasti kyllä ystävistä. On se vaan hämmentävää miten hyvä seura saa tällaisenkin luolapeikon liikkeelle ja oikeasti hiukan eloon. Ystävyys on hurjan vahva voima, jotakin mikä pitää osata ottaa huomioon.
Siispä kiitokset Heavy metal-kanitarhureille, Pikku Otukselle karpalolonkeronlitkijöineen, Isolle Miehelle, Ylirusakolle pesueineen, Aurinkotanssijalle (todella iloinen yllätys) sekä The Trubaduurille ja hänen huomattavasti paremmalle puoliskolleen siitä että tänäkään vuotena en päätynyt tilastoihin ja onnistuin jopa nauttimaan olostani! Olette aivan mahtavia! :)
Ja toivottavasti piraatit ja samurait selviävät ehjin nahoin Nummijärveltä kotiin... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti