keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Itsekästä epäitsekkyyttä vai epäitsekästä itsekkyyttä?

Olen tässä tutkaillut mahdollisuuksiani lähteä vapaaehtoistyöhön johonkin kehitysmaahan tyydyttääkseni tarvettani olla jollain tapaa hyödyllinen olio tämän planeetan kannalta... No joo... Pakko sanoa että kun olen tällainen pessim... inhorealisti enkä oikein jaksa muutenkaan uskoa ihmisen perimmäiseen hyvyyteen, niin en voi olla näkemättä tätä vapaaehtoistyötä jonkinlaisena rikkaiden ihmisten elämyslomana ja mahdollisuutena ostaa omatunto puhtaaksi.
Tietenkään tämä ei koske kaikkea vapaaehtoistyötä, mutta hurjan iso osa tästä hommastahan menee näköjään niin että ensin maksat tuhansia euroja järjestölle joka sitten järjestää sinut ilmaiseksi työvoimaksi rakentamaan jotain vesijohtoa puoleksi vuodeksi jonnekin Murungurbiaan ilman mitään oikeata kontaktia siihen miksi olet siellä. Toki se vesijohto voi olla elämän ja kuoleman kysymys sille alueelle ja kaikkea hyvää ja kaunista, mutta hei, oikeasti... 4000€ siitä että pääset hanttihommiin 8-12h päivässä?
Entäpäs me joilla ei ole takataskussa muutamaa tonnia, mutta oltaisiin silti valmiit auttamaan? Itse olisin lähtenyt useaankin paikkaan, enkä todellakaan vaatisi palkkaa, riittäisi että joku osoittaisi minulle punkan ja antaisi sen verran ruokaa että homma toimisi eli tasan perustarpeet. Auttamaanhan sinne ollaan menossa. Mutta kuinka moni pystyy maksamaan lennot, viisumit, rokotukset, pakolliset vakuutukset ja puolen vuoden ruuat ja majoituksen ilman mitään tuloja, jotka normaalisti tulevat piru vie palkan muodossa?
Nopeasti katsottuna ainoastaan Punainen Risti tarjosi "rehtiä" mahdollisuutta auttaa parantamaan maailmaa. Jännää miten "tavallinen" työvoima ei tunnu kelpaavan monillekaan noille järjestöille, raha kyllä. Monessakin paikkaa ensin näyttäisi siltä että juurikin kulut hoidetaan mutta ei muuta mikä olisi ihan bueno, mutta kun alkaa tarkemmin tutkimaan, jossain vaiheessa tulee kuitenkin esiin se että rahat otetaan ensin auttajalta ja sitten ne "jaetaan oikein"...
Eli jos olet tarpeeksi rikas jo ennestään, pääset leikkimään hyvää ihmistä vähäksi aikaa. Kertokaapas miten tämä nyt sitten eroaa vanhasta anekaupasta...? Näin saat puhtaan omatunnon. Hienoa. Kuuluuko hintaan kiinnitettävä, pimeässä hohtava sädekehä myös?
Okei, itsekkäistä syistähän minäkin sinne lähtisin, näkyihän se jo ihan tämän tekstin ensimmäisestä lauseesta. Mutta sillä ei paljoa väliä ole, sillä kaikki mitä kilteinkin ihminen tällä planeetalla tekee, on itsekästä kun sitä alkaa katsoa suurennuslasin alla. Mielihyväähän se tuottaa ihan itselle kun huomaa tehneensä jotain hyvää tai oikein mikä saa jonkun muun olon paremmaksi, ja tuon mielihyvän takiahan sitä toista auttaa. Sielukkaan ihmisen perustarpeisiin kuuluu tuntua olevansa hyödyllinen, ja se on terveintä mahdollista itsekkyyttä.
Mutta itsekästä tai ei, on mielenkiintoista havaita että monilla näistä järjestöistä on valtioiden tuki takanaan tai vaihtoehtoisesti pyörittävät miljoonabisnestä, silti pistetään ihmiset jotka tarjoaisivat apua eriarvoiseen asemaan. En tarkoita että jokainen tuollaiseen lähtevä olisi mitenkään pinnallisista syistä mukana, mutta järjestöjen agenda ihmetyttää. Auttaminen ihan vaan auttamisen vuoksi ei näköjään ole kannattavaa.
Joo joo, vali vali. Ugh. Olen jupissut.

2 kommenttia:

  1. Maailma on jo menetetty peli - ainakaan anekauppa ei sitä pelasta! -JM-

    VastaaPoista
  2. Niimmutku se myös estää meikäläistä toteuttamasta itseään ja sekös nyppii. Epäitsekästä itsekkyyttä. Äh.

    VastaaPoista