Kolmassadas blogipäivitys - Threehundreth blog entry

Oltuani nyt reissussa jo lähes kolmannesvuoden olen saavuttanut kaiken sen mitä tältä matkalta hain ja paljon enemmän. Tämänhän ei alunperinkään ollut tarkoitus olla vain ekskursio maailmaan vaan myös omaan itseeni ja sen suhteen projekti alkaa olla valmis. Henkinen ullakko on siivottu, rempattu ja tuuletettu, portaat sinne korjattu ja ikkunat maailmaan avatut ja pestyt. Polla tuntuu paremmalta kuin vuosiin ja se että yhä sirittää johtuu vissiin oikeasti enemmänkin paikallisista jättihepokateista. Toki osasin odottaakin että kun pääsen rauhassa miettimään juttuja ja saamaan sekä etäisyyttä että uutta näkökulmaa asioihin, löytäisin sen tasapainon mitä hainkin. Mitä en osannut odottaa lainkaan oli se kuinka paljon asiat oman pään sisällä voivat muuttua muutamassa kuukaudessa...
En usko että kaikki teistä huomaavat suurtakaan eroa minussa kun palaan, ulkoisesti olen aika lailla sama ukkeli kuin lähtiessä, ehkä hiukan hiljaisempi kuin ennen (mutta vain HIUKAN ;)). Sisältäpäin taas... En ala tässä purkamaan mitään valtavia metafyysisiä mietintöjä tai abstrakteja ("I'd love to talk philosophy, but I gotta take a piss..." -David Lee Roth), mutta pakko kyllä sanoa että moni asia henkilökohtaisessa filosofisessa ajattelussani on muuttunut. Tuntuu kuin olisin läpäissyt jonkinlaisen henkisen membraanin itseni ja ihmisten, tai ehkäpä enemmänkin ihmisyyden väliltä. En ole varma voinko kutsua itseäni enää misantroopiksi vaikka ihmislajia edelleen aika pateettisena pidänkin (nyt tosin hiukan eri syistä). Lempo. Pelkään että minusta on tullut hiukan pehmeämpi. Joka tapauksessa, henkisesti olen siellä missä haluankin olla.

Fyysisesti tämä matka on vielä kesken, mutta ei enää paljon.
Seikkailunnälkäni on melko tyydytetty, olen oikeasti päässyt toteuttamaan itseäni, ja ikävä tyttöäni ajaa minut kyllä nyt vähitellen oikeasti kotiinpäin, mutta ei kuitenkaan ihan vielä. Lippu Bangkokiin on jo ostettu ja aion katsoa vielä kerran onnistuisinko hankkiutumaan hankaluuksiin. ;)
En silti usko enää jatkavani matkaani kuin muutaman viikon, palailen kotimaahan näillä näkymin maaliskuun ensimmäisellä puoliskolla, sillä suoraan sanottuna, kun olen jo löytänyt sen mitä täältä hain, en näe hirveästi mielekkyyttä homman jatkamisessa väkisin. Kukapa olisi arvannut että löydän tällä reissulla itselleni kumppanin SUOMESTA. :D

Tällä hetkellä oloni ei voisi olla paljon parempi. "Olen saanut maljani täytenä." :)

- - -

Now that I've been on the road for almost one-third of a year, I've gained and achieved everything I was hoping and a lot more. Right from the start this trip was not only an expedition to the world, but also into myself, and the latter project starts to be finished. The emotional attic has gone through complete overhaul, stairs into it are repaired and the windows to the world are cleaned and opened. The mug feels better than for years. Of course I expected that when I get to be by myself and get both distance and new perspectives to things, I'd find the mental equilibrium, the harmony I was looking for. What I didn't expect was how much things can change inside one's skull in such a short amount of time.
Many things in my personal philosophies have changed. Feels like some kind of membrane has been ripped away between me and people, or better said humanity. I'm not sure can I call myself a misanthrope anymore, even though I still think humankind to be quite pathetic (now just for different reasons). Darn. I'm afraid I've become a bit more soft than before. Anyway, mentally I'm right where I want to be.

Physically this journey is still unfinished, but not much.
My hunger for adventures is almost satisfied, I've really been able to implement myself, and the longing for my girlfriend is slowly driving me homewards, but not quite yet. The flight ticket to Bangkok is already bought and I'm looking forward to a possibility to get into trouble one more time. ;)
Still, I don't think that I'll be on this journey but for a few weeks. I'm returning home in March. Frankly, since I've found what I was looking for and apprehended the stuff I needed, I don't see much point in going on just for no reason. And who would have guessed that I find a companion on this trip, from FINLAND. :D

Right now I couldn't feel much better. "I've gotten my fill." :)