Chillin' - Fiilistelyä

Man, did I have a great day and night. :)

I guess this text is probably quite dull stuff to read, since there hasn't happened actually anything "interesting", and I'm not actually particularly fond in writing about boozenights. ;) But sometimes just chilling out with good company is simply enough for one to have an extremely great feeling afterwards.

We strolled around the city with Hoops, just stopped by some bars here and there, grab a beer and on we went again. Hoops showed me around a little and later we went to Chinatown and ate in a Chinese restaurant. Just chillin' :)

Melbourne has quite a bunch of very nice non-mainstream bars, but they are somewhat hidden. One doesn't find them on one's own, so it's good to get to know local people who are your kind when you're in an unknown place.

Later in the evening we went again in the Gypsy Bar, which I like a lot. Hoops knows the chef of the place, Steven, from before and I befriended him also very fast, he's a great guy and easy to talk to. :) Later Imogen, a british girl I befriended before, came there too, and anyway people came and went all the time. Lively. :)

After the bar closed, we stayed there for a while, grabbed something to eat from a place nearby and then climbed upstairs to Gypsy, since that's where Steven lives.

We had such a good time! Jammin' a little bit, Steve with his guitar and me with my devil's jawharp, talking, smoking, listening to music... It's amazing how fun you can have just by doing nothing in particular. For me, this is something I really need. The hectic life back home and the shit you know I've been through has taken its toll and this is just the thing to help me recuperate properly.

Pictures below in the finnish text. I guess they speak without english. :)

Olipahan aika perhanan hauska päivä ja yö. :)

Tämä teksti on itseasiassa varmaan aika tylsää luettavaa, kun oikeastaan mitään "ihmeellistä" ei ole tapahtunut, enkä ole kovin innoissani muutenkaan kirjoittanut ryyppyilloista kuten tiedätte, enkä juurikaan tule niistä kirjoittamaankaan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. ;) Mutta yksinkertaisesti joskus rento oleminen hyvässä seurassa riittää siihen että sen jälkeen on aivan mielettömän hyvä fiilis.

Kiertelimme ensin koko päivän ympäri kaupunkia Hoopsin kanssa, pysähtelimme vain siellä täällä oluelle hetkeksi, ja taas mentiin. Hoops näytti minulle hiukan paikkoja, pari hyvää baaria jne. ja jossain vaiheessa mentiin Melbournen Chinatowniin syömään kiinalaiseen ravintolaan. Rentoa meininkiä. :)

Minä yritän syödä tikuilla. Ehn.

Kiinalaista olutta. Itseasiassa aika hyvää. Aika mietoa kyllä.

Melbournessa on melkoinen määrä tosi siistejä baareja, mutta kaikki vähänkin ei-pintaporukalle tarkoitetut paikat ovat lähes piilossa, niihin ei kyllä törmää ihan helpolla omin avuin. On hyvä tutustua oman skenensä ihmisiin jo siksi että oikeasti löytää jotain näkemisen ja kokemisen arvoista. Illemmalla siirryimme pienimuotoiseksi kantapaikakseni (jos näin lyhyessä ajassa voi jotain sellaiseksi kutsua)muodostuneeseen pubiin nimeltä Gypsy Bar. Porukka siellä on hauskaa, musa enimmäkseen liveä, ruoka hyvää ja saan jostain syystä baarimikottarilta kaiken puoleen hintaan. :) Hoops tunsi ennestään paikan kokin, Stevenin, uusiseelantilainen kaveri, ja kaverustuimme hyvin nopeasti heti kättelyssä. Imogen, brittityttö johon tutustuin jo aiemmin, liittyi myös porukkaan, samoin paikallinen DJ ja ylipäätään jengiä tulee ja menee ja tulee takaisin yhtä mittaa, eloisaa porukkaa.

Imogen ja Steve.

Minä ja Hoops ja autokauppiasvirneet. :D

Steve ja Hoops.

Ilta oli hauska ja se ei koskaan loppunut vaan kun baari meni kiinni, jäimme sinne hetkeksi, haimme hiukan syötävää kulman takana olleesta paikasta ja sitten kiipesimme sen yläkertaan, sillä Steven asuu siellä.

Baarimikottaret Eggs ja Thanh. Vauhdikas kaksikko. :)

Yö oli mahtava! Jammailimme jonkun verran, Steven soitti kitaraa ja minä munniharppuani, Pearl Jamia ja Neil Youngia. Heput polttelivat jointteja, kuunneltiin musaa ja keskustelut siirtyivät luontevasti hurjasta filosofiasta totaaliseen sähläykseen. :) Juttua kulki myös paljon tatuoinneista ja vastaavasta, en ole vielä ottanut omaani, koska en ole löytänyt paikkaa mihin olisin tyytyväinen. Katsotaan kuka älähtää kun nyt aloin miettiä että pitäisikö sittenkin kokeilla sitä nenäläväriä...

Hetkellinen päähänpisto (aina hyviä kännissä) aamuyöstä, kiipesin Gypsyn katolle ja Hoops räpsi kuvia kun nojailin sen kelloon. Hyvä kuvaaja, mutta eihän tuolle naamalle oikein mitään voi... Onneksi oli vaan kännykkäkamera! :D

Tämmöistä tällä kertaa. Eli Huomenta Suomi hyvin pyyhkii! :)

Busted! ;)

You probably know this guy from downtown, right? Changes place once in a while but he's around city center mostly. He's a magician, doing card tricks and stuff. His error was not to realise there are people ALL around you when you're performing in the center. So he made this card trick where he "threw" cards away so that they disappeared in the same instant he threw them. Only that people behind him could see he was just quick enough to simply hide the cards behind the back of his hand... >_<
Oops :D

Tämä kaveri on keskustassa liikkuva taikuri. Hän saattaisi olla aika hyvä, osaa olla aika sutki ja karismaattinen. Hän vain teki sen virheen että ei ottanut huomioon että kun esiinnyt keskustassa, ihmisiä tulee katsomaan JOKA puolelta, myös takaa. No, hän teki tällaisen tempun jossa hän heittää pelikortteja pois, ja nämä katoavat kuin ilmaan samalla hetkellä kun hän heittää ne. Oli varmasti vakuuttavan näköistä ja hienoa edestäpäin, kun hän oli käärinyt hihansakin ylös että tosiaan kortit "katoavat" aidonnäköisesti. Paha vain että kun häntä katseli takaa, näki että hän oli niin nopea että hän vain piilotti kortit kätensä rystypuolelle... >_<
Hupsan. :D

Sinä hävisit enemmän (You lost more)

Paljon, paljon enemmän kuin minä (A lot, lot more than I did).
A hundred numbers on my wall
Some with names I sometimes call
I drop a coin and watch it fall
Tryin' to get connected to you

A thousand hours all alone
My softest pillow turns hard as stone
This is the longest night on my own
Lying here thinking of you

Sometimes I shake my head
And laugh to myself
I'd like to start again with somebody else
I'm like a broken toy forgotten on the shelf

Baby, I could have been someone
I could have been something
It would have been nothing to die for you
Baby, you're going to need me
You'd better believe me
It would have been easy to die for you

A million memories flood my brain
Drown my sorrow
Kill my pain
Whets my thirst for you again
Just another night to get through

All my neighbors scream for quiet at my door
Shattered glass and torn up photos on the floor
Well, I couldn't stand to see your pictures anymore

Baby, I could have been someone
I could have been something
It would have been nothing to die for you
Baby, you're going to need me
You'd better believe me
It would have been easy to die for you

These cuts are deep but you plead innocent

Are you hell or are you heaven-sent
You're much too cold to know how much
You meant to me, yeah

A billion tear drops fallen from my eyes
But it's just a joke now
And I'm laughing at your lies
You make me hard as rock and now I realize

Tiekartalla eksyksiin

Lempo. Mahtavan yön jälkeen josta kirjoitan myöhemmin huomaan että minulla on ongelmia... Minulla on hirveä vatsakipu mikä häiritsee ajatteluani, ja vuokraamani aika hostelissani meni umpeen. Olen nyt kysynyt kolmesta eri hostelista mitä tahansa vapaata huonetta ja katsonut netistä kaikki järkevän matkan päässä olevat vaihtoehdot mutta kaikki on varattu täyteen. Ilmeisesti tuleva Halloween ja Melbourne Cup (ei aavistustakaan lajista) aiheuttavat kaamean ruuhkan kaikissa vakioasuntoloissa. Pelkäänpä että joudun pyytämään palvelusta joltakulta jonka tunnen täältä. Perhana. :( Pitäkää peukkuja että löytäisin jotain vielä ennen iltaa...

Wiccan mysticism and kangaroo meat

(Suomeksi heti tämän tekstin perään)

After I had left Cos & Yola, Tina and all the other great people I was kind of in a limbo for a while, not sure what to do next... I decided that it'd be best to get a roof above so I started looking for a decent hostel. I found one, Elephant Backpackers on Flinders Street, and soon after that I bumped into a very nice and cute Austrian girl, Alexandra, whom with I had quite a blast for couple of days! :) I decided not to disturb Cos for he had told me about his huge working row thing, and was thinking of asking him what they were going to do in the weekend. And Franz and the others, I'm thinking of trying to meet everyone yet before I continue my trip to East Coast. :)

Alex and I visited the highest public watchtower in the Western Hemisphere, the Skydeck. It was really fun. Also we visited a local Casino, Melbourne Aquarium and stuff. I will be adding pictures as soon as Alex manages to get them out of her camera and send them to my e-mail.

Alex left Melbourne on Wednesday morning and we're supposed to meet again in Sydney in a couple of weeks. I hope we do. Such a lovely little thing that one. :)

After that I just drifted around, enjoying the fact that first time since I-don't-remember I was actually in no hurry to anywhere. But Tina had left one more surprise for me: Hers, Cos' and Rob's friend Ant, who lives in Brisbane, contacted me and told me that he can accommodate me and act as a guide when I arrive in his town!! This blew me away! Just where is the limit of the Australian kindness? Cool! Brisbane was on my list already, but now it's one of my main attractions. :)

After this I found myself utterly alone again, even though I knew it to be temporary, and right now I *really* enjoy and appreciate company. So after changing hostel to Greenhouse Backpackers on Flinders Lane I decided to go to the Cherry Bar again since I learned that to be the place for Headbangers in Mel and presumed that'd be my best bet to find some good company. And again, boy was I right!

I met and befriended very fast a very eccentric, interesting and wonderful duo, Katie and Hoops, who are not a couple but best friends.

Katie is a Wiccan, and I had some very interesting discussions with her about energies, flowing, chi and chakras. It's been a while since I've had interesting discussions about these themes and I enjoyed it a lot. :)

Hoops is an artist and a photographer, and quite a guy, his life philosophies are interesting stuff to hear and somehow we found the "red thread" right away.

After Cherry had closed we went to this place called the Joint Bar. We had such a great night, and Katie invited me to join her and Hoops for the night.

I have to say that Katie must live in one of the coolest environments I've ever seen! The place was a bit out of city center, an interesting, huge garage, where there was a bus that had been converted so it could accommodate people. The garage was linked into a knife store that also was a Café at the same time.

It was quite spooky to go through the garage, only light being a candle. :)

The next day we went downtown shopping and stuff, and in the evening I finally got to eat kangaroo meat, made by those two. D-liciuz! :) It's actually quite interesting, the kangaroo tastes like nothing I've eaten before. It's quite impossible to compare it into anything. But I liked it. The rest of the evening we spent in a bar called Gypsy Bar, where there was this very talented guitar player Jimmy, whom I also hope to meet again. And I entertained people mjavascript:void(0)yself by playing my Devil's Jawharp. :)

And tomorrow... who knows? In my current life, no day is like the last one. :)

Lots of pictures below and yet below (sorry bad quality).

Wicca-mystiikkaa ja kengurunlihaa

Tina oli jättänyt vielä yhden melkoisen yllätyksen minulle: Sain yllättäen e-mailin hänen, Cosin ja Robin ystävältä Anthonylta, joka asuu Brisbanessa. Hän kutsui minut Brisbaneen, lupasi majoittaa minut ja näyttää kovan luokan nähtävyyksiä, toimia kuskina ja tutustuttaa minut paikallisiin hevareihin! \m/ Siis mihin ihmeeseen tämän maan ihmisten ystävällisyys loppuu?! :D Brisbane oli todellakin yksi kohteistani listalla, mutta nyt se on se mitä odotan ehkä kaikkein eniten! :)

Alexin lähdettyä driftailtuani kyllikseni huomasin että minua vaivaa niinkin itselleni epätavallinen asia kuin yksinäisyys. Käpystin siis sitten jälleen Cherry Bariin, koska minusta tuntui että löydän sieltä aina jotakin. Ja löysin! :D

Katie on wicca-noita, selvänäkijä ja palmreader. Hänen kanssaan riitti mielenkiintoisia keskusteluja erilaisista ihmiskehon läpi kulkevista energioista, chistä, chakroista ja ties mistä. Vaikken jaakaan hänen uskontoaan, keskustelut monista aiheista olivat varsin mielenkiintoisia ja avasivat osittain myös omaa umpimielistä näkemystäni siitä miten asiat toimivat. Ei, en ole tulossa uskoon. ;)
Hoops on Katien hyvä ystävä, valokuvaaja ja taiteilija, ja yksi joviaaleimmista tyypeistä joihin olen ikinä törmännyt, hänen seurassaan ei voi kuin viihtyä.
Katie ja Hoops

Cherryn mentyä kiinni siirryimme Joint Bar-nimiseen paikkaan, tarkastettuani ensin ettei se ainoa ihminen jota en halua nähdä ollut siellä. Paikan portsari veti aika tyylikkäät: Hän tunnisti minut suomalaiseksi kasvojen muodon perusteella... se oli aika outoa... O_o

Illan päätteeksi Katie kutsui minut kotiinsa, ja täytyy sanoa että se koti onkin sitten siisteimpiä koteja mitä olen konsanaan nähnyt! Hän asuu asumiskelpoiseksi muutetussa bussissa, ja se taas sijaitsee garagessa joka on aivan täynnä mitä kummallisinta tavaraa ja rojua. Kaiken lisäksi se garage kuuluu teräaseliikkeeseen joka toimii samalla kahvilana jolla on a-oikeudet! :D
Paikka oli todella spooky, kun ainoa valonlähde oli yksi kynttilä... :)


Seuraavana päivänä kävimme shoppailemassa, ja illalla minulle tarjottiin kengurunlihaa! Se on todella hyvää, 98% rasvatonta ja maistuu aivan omalta jutultaan, sitä on melkoisen mahdoton yrittää kuvata tai verrata mihinkään. Mutta minä pidin siitä paljon.
Loppuilta meni The Gypsy Bar-nimisessä paikassa, jossa kitaraa soitti varsin taitava kaveri nimeltä Jimmy, ja toivon että pääsen tapaamaan hänet vielä uudestaan. Viihdytin vielä illan päätteeksi puolitusinaista seuruettamme soittamalla itse munniharppuani. Oli melkoinen menestys! :)

Näin täällä. Huomisesta en lähde edes veikkaamaan vielä mitään. Täällä tapahtuu niin paljon koko ajan. :) Nyt olen jälleen niin puhki (kello on täällä hiukan vaille viisi aamulla) että painelen petiin ja varaan oikeuden korjata mahdolliset kirjoitusvirheet myöhemmin. Live long and prosper!

"I don't know where I'm going..."

I don’t know where I’m going

But I do know where I’ve been

I wonder if I’m growing

Forever chasing wind

I’ve got to keep on moving

Destination still unknown

The more I keep on looking

The more I feel so alone

I never ask you where you’re going, so don’t ask me

Where are you going?

Not everybody knows where they’re supposed to be

Where are you going?

So if you’ll please point me in the right vicinity

Where are you going?

I never ask you where you’re going, so don’t ask me

I’m not so good so far

Fell off the beaten track

’cause sometimes we go forward

Must take two steps back

In English soon!

Minulla alkaa olla sen verran paljon tuttuja täällä jo ja lupasin heille että alan kääntää tekstejä englanniksi, eli alan hiljakseen kirjoittamaan lähes kaikki tekstit suomeksi ja englanniksi. Englanniksi ensin, mutta suomalainen teksti seuraa aina heti perässä, eli ne joilla englanti ei oikein taitu, nou hätä. Homma jatkuu muuten entiseen malliin. :)

So as I promised, I'm starting to write in English too. So stay tuned! :)

Heittolaukauksia

No niin, tässä näitä luvattuja lisäkuvia... Eivät nämä nyt mitään kummoisia ole, kun olen vähän sellainen että otan kuvia kun päähän pälkähtää ja kun on vain tämä kännykkäkamera niin laatukaan ei ole mitään suurta, mutta kuitenkin... Have fun.
Melbournen pääkirjasto. Vaikuttava paikka.
McDonald'sissa ja muuallakin tirpat saavat ja osaavat lentää vapaasti sisään ja ulos, syövät Mäkkärillä pöydälle jätettyjä ranskiksia ym. Otuksia voi olla puolen tusinaakin yhtaikaa liikkeessä sisällä.
Australian graffitikulttuuri on jotain ihan muuta kuin ne naurettavat töherrykset mitä Suomessa näkee. Tämän kokoluokan kaupunki on täynnä sivukujia, ja ne suorastaan kuhisevat toinen toistaan upeampia teoksia. Täällä graffiteista voi tosiaan puhua taiteena. Saatan pistää tänne vielä gallerian niitä, jos jaksan, ehdin, muistan...
Cos.
Erään valtavan ostoskeskuksen näkemys taskukellosta. Australiassa kaikki tuntuu olevan suurta. Varsinkin hinnat. :)
Saman kellon niskassa oli tällainen hieno mekanismi.
Ostoskeskuksen sisälle, keskusaukean tapaiselle oli jätetty vanha rakennus ja sen torni, koko hoito mahtui saman lasikuvun alle mikä peitti paikan muutenkin. Tornissa asui jopa lintuja!
Yksi korkeimmista rakennuksista. Pilvenpiirtäjät ovat vaikuttavia.

Kuka muistaa Ghostbustersit? Edellisen hostelini miesten kylppärin käsisaippua näytti aivan ektoplasmalta. Mietin olisiko purkki mahtanut alkaa tanssia jos sille olisi soittanut musiikkia, niinkuin se leivänpaahdin. :D
Cosin näkemys kitarakotelosta! :D
Ja mitäpä se Dynamon poke löysi toiselta puolelta planeettaa... ;) Terveiset sinne Suomen versioon! :)

Täytynee sijoittaa kameraan joskus tulevaisuudessa... Nyt tuntuu siltä kuin voisin nukkua vaikka vuorokauden. Hyvää yötä Suomi!

Sex, drugs & rock'n'roll

Ei, en ole eksynyt Pariisiin. Melbournen oma miniversio Eiffel-tornista yöllä.:)

Huh... täytyy oikeasti yrittää päivittää useammin, koska nyt mietin mistä alkaa ja mistä jaksaa edes kirjoittaa... Tosin en ole oikein voinutkaan kirjoittaa, kun sekä kännykästä että läppäristä loppui akku ja en meinannut saada adapteria mistään. Australialaiset pistorasiat ovat ihan erilaisia, ja metsästin adapteria jokusen tovin ennenkuin tärppäsi. Joka paikka tarjosi ei oota ja mainostivat toinen toisiaan joten ravasin ympäri kaupunkia aikalailla ennen kuin onnisti.
Muutamaan päivään on mahtunut niin paljon että hitaampia hirvittää. No, jatkan siitä mihin viimeksi jäin mutta loikin sitten hiukan.

Saavuin sitten Melbourneen. Jälkimmäiseen lentoon en saanut ihan yhtä sutkia seuraa kuin ruotsalainen tapaus oli, kiinalainen nörtti istui viereeni ja vaikka hän olikin mukava ja ystävällinen, hänen englanninkielen taitonsa ei ollut ihan sitä mitä olisi itseasiassa odottanut henkilöltä joka on muuttamassa Australiaan opiskelemaan korkeakoulussa... O_o

Ensivaikutelma Melbournesta ei ollut kovin houkutteleva, puolentoista tunnin jonotus byrokratiasta toiseen ja siis oikeasti joka paikka täällä on täynnä erilaisia kieltokylttejä joiden mukana tulee uhkaus siitä että jos ei uskota, rangaistus on ankara ja julma. Heh. Mutta ensivaikutelmat voivat pettää välillä pahastikin. Kuten sain todeta. :)
No, tapasin muutamia suomalaisia ystäviäni ensin, vietimme hauskan illan paikallisessa jokirannassa, Yarra-joen penkalla.
Piti vissiin lyödä hynttyyt yhteen erään punapään kanssa ja matkustella ainakin hiukan yhdessä, mutta hän osoittautui niin sieluttomaksi yksilöksi että siitä ei syntynyt mitään hyvää.
No, siirryin sitten plan B:hen ja sen jälkeen onkin riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita. :D
Porraskäytävä ensimmäisestä hostelista, johon olisin halunnut jäädä, mutta ikävä kyllä siellä ei ollut minulle sopivaa paikkaa vielä.

Heh. Onnistuin päätymään kapakkatappeluun toisena iltanani täällä. Se oli itseasiassa aika virkistävää. En jaksa mennä yksityiskohtiin mutta istuin v*tutuksen vallassa eräässä baarissa pullollinen vodkaa pohjalla ja pettyneenä reissun kylmästä alusta, kun ulkonäköni ei yhtäkkiä vissiin miellyttänyt paikallista hillbillyä. Istuin ilmeisesti hänen vakiopaikallaan tai jotain. No, häneen sattui enemmän kuin minuun ja minä jatkoin istumista. :D
Ylipäätään näyttäisi siltä että yöelämä Melbournessa on varsin kaksijakoista, löytyy rentoa menoa ja sitten vähemmän rentoa. Onnistuin joutumaan kahnauksiin baareissa kahdessa päivässä enemmän kuin Suomessa varmaan vuodessa! :D No, omaa syytänikin osittain mutta kantapää on toisaalta aika loistava opettaja. ;) Portsareissa täällä on hurjasti eroja, toiset eivät piittaa mistään ja toiset ovat pahempia natseja kuin Kannisto (Rusakoista julmin ja rupisin).
No joo, fast forward, löysin sittemmin loistavan paikallisen hevibaarin nimeltä Cherry Bar. Baarin nimeä ei lue missään, se on hämärällä, graffitien peittämällä kujalla jota valaisevat keraamiset 1:1 pääkallot! \m/ :D
Heavy metal on universaali kieli, joten päädyin hyvin pian asiaankuuluviin porukoihin, löysin naisseuraa ja vähän kaikkea muutakin. Bunkkasin pari yötä erään Cosin luona, tein paljon kavereita ja nyt minulla on muutama kontakti odottamassa jo muuallakin, mm. eräs söpö Ceinwen-niminen tyttönen johon otan paremmin yhteyttä sitten kun siirryn Sydneyhyn joskus parin viikon päästä.
Hevimeininki täällä on aivan mielettömän siistiä, paikka on jämähtänyt totaalisesti 80-luvulle mitä metalliskeneen tulee, mikä minun mielestäni on tietenkin pelkästään hyvä asia, ja vaikka kulttuuri on aika pieni (varsinkin kun ottaa huomioon että tässä kaupungissa on 4 000 000 asukasta), meno on todella rentoa ja aivan erilaista kuin Suomessa. Luulin Ruotsin heviskenen olevan avointa mutta täällä ihmiset ovat käsittämättömän avomielisiä, ystävällisiä ja suvaitsevaisia, täällä "omista" pidetään huoli käsittämättömän tarkkaan. Eräs Tina huolehti minusta todella empaattisesti koko Melbournessa olonsa ajan, ja tosiaan Cos ja Yolantha tarjosivat heti katon pään päälle. Plus että suomihevi on todella arvostettua täällä, tietävät bändejä Suomesta mistä MINÄ en ole kuullutkaan! :D
Yksi asia kyllä yllätti aikalailla. Huumeet kuuluvat metalliskeneen täällä samalla tavalla kuin tupakka Suomessa, monet käyttävät "vauhtia" ilman että kukaan kiinnittää siihen sen kummempaa huomiota. Ihmettelivät sitä että minä ihmettelin. No, jokainen tyylillään, ja kaipa se on hiukan kulttuurijuttukin, ei ole minun asiani tai paikkani tuomita. Itse pidän edelleen nollalinjaa. Tosin vain huumeiden suhteen, päissään tulee tällä porukalla oltua aika lailla, harmi vaan että viinakset täällä ovat aika hintavaa settiä, tupakasta puhumattakaan. Aski täällä maksaa 10-20 dollaria!! En vitsaile! Onneksi en polta. ;)
Muutenkin päihdekulttuuri täällä näkyy olevan aikalailla erilaista, tiukkaa viinaa saa maitokaupasta ja kellon ympäri. Headbangerit täällä vannovat Jack Danielsin nimeen, heh heh. Kuten sanoin, 80-lukua, big time. :) Itselleni on tullut nopeasti tavaksi juoda viskin ja colan miksausta, joita täällä saa sixpackeina kaupasta. Nam! :) Ja tottakai kaikki tietävät suomalaisen juomakulttuurin, kuulin kahden päivän aikana muutenkin hevareilta että "finnish people are crazy" varmaan tusinan kertaa! :DTätä tulee litkittyä.

Cos laulaa eräässä paikallisessa bändissä, ovat pukanneet ulos vinyylinkin, aiemmin soitti rumpuja kenties tätä lukeville metallisteillekin tutussa bändissä Destoyer666.
Ralph on Malesiasta ja hänen kanssaan on tarkoitus hook up myöhemmin tällä viikolla, Franz jonka oikea nimi on Daniel (yeah, go figure...) haluaa tosissaan näyttää kaupunkia minulle, joten tekemistä ei tarvitse miettiä pariin viikkoon...

Muutama partykuva paikallisista headbangereista (ja yhdestä finskipeikosta seassa ;))...
Rob, Brad ja Robin
Samat peikot ja allekirjoittanut. :)
Minä ja Tina.
Chris.
Cos, Tina, Robin.
Nick ja minä.

Heviskenen ulkopuolelta tutustuin itävaltalaiseen söpöliiniin nimeltä Alexandra, backpacker hänkin, ja hänen kanssaan päätimme jakaa huoneen hostelissa ja leikittiin kunnon pikku turisteja pari päivää. :) Kävimme Melbournen akvaariossa, joka oli hintava kokemus kuten kaikki täällä, mutta paikka oli kyllä näkemisen arvoinen, todellakin. Olisimme päässeet sukeltamaan haiden sekaan mutta suoraan sanottuna hait olivat pieniä ja hintaa olisi touhulla ollut $150 per lärvi joten kun tarkoitus on kuitenkin sukeltaa Great Barrier Reefilla ja päästä tekemisiin oikeasti isojen haiden kanssa, päätimme ettei homma ole rahansa arvoista.
Kävimme myös läntisen pallonpuoliskon korkeimmassa näköalatornissa, näkymät olivat aika huikeat. 88 kerrosta hissillä neljässäkymmenessä sekunnissa! SiisTIÄ! :D
Päädyimme myös kasinoon häviämään rahaa. Paikka oli aika hulppea, mikä olikin aika huvittavaa katsottavaa, kun paikka on hieno, täynnä musiikkia, ääniä ja valoja, ja sitten penkit ovat täynnä ilmeettömiä zombeja jotka eivät näe tai kuule mitään muuta kuin Yksikätisen rosvon kolinan, hyvä etteivät erittäneet kuolaa...
Kävimme toki vaikka missä muuallakin ja kippasimme useamman Old Crow'n iltaisin lähipubeissa, mutta tuskin ketään jaksaa kiinnostaa turistitarinat. Tosin yksi asia täytyy kertoa: Käsi ylös kuinka moni uskoo että MINÄ tanssin täällä SALSAA!! 8D
Sittemmin Alexandra jatkoi matkaansa erääseen pikkukaupunkiin idempänä, tarkoitus on että lyöttäydytään porukkaan taas Sydneyssä, kummallakin aikeena itärannikon tutkiminen. :) Suurin osa turisteilukuvista on Alexin kamerassa, joten parhaista Melbournekuvista suurin osa tulee ikävä kyllä jälkijunassa.
Alex.

Tällä hetkellä vain driftailen ympäri kaupunkia, rentoilen ja nautin siitä että minulla ei ole kiirettä mihinkään. Piirsin tatuoinninkin ja otan sen varmaan tänään illemmalla kunhan löydän tarpeeksi hyvän tikkaajan. Olen löytänyt kaksi mutta kumpikaan ei täytä varsin nirsoja standardejani. Heh. Ehkä illalla jos Franz ehtii hän näyttää jonkun kunnollisen mestan.

Kaiken kaikkiaan täällä on niin paljon nähtävää ja koettavaa etten millään ehdi saati jaksa kirjoittaa kaikesta, eikä sitä jaksaisi lukeakaan. Sanon vaan että reissusta on tulossa mahtava mikäli luen ennusmerkkejä oikein. Kunhan tottuu väärinpäin kulkevaan liikenteeseen, oppii käyttämään ratikoita ja lähijunia (esim. Cos & Yola asuvat Kensingtonissa, joka on lähiö sen verran kaukana keskustasta että junat ovat ainoa järkevä vaihtoehto) ja keksii miten tietyt asiat ja logistiikka täällä toimivat, hommasta tulee nopeasti väkisinkin hauskaa. Kaupunki on käsittämättömän iso, pilvenpiirtäjät kimaltelevat kuin jättimäiset golemit etelän alkavan kesän jo paahtavassa auringossa, musiikkia, tuoksuja ja silmänruokaa tunkee joka suunnasta, ylitarjontaa aisteille. Tyyppejä jotka ansaitsevat rahaa pesemällä autojen ikkunoita näiden pysähtyessä liikennevaloihin, katutaiteilijoita, toinen toistaan mielenkiintoisempia pikkuliikkeitä ja baareja, hämäriä sivukujia joilta löytyy vaikka mitä outoa... :)

Jännä yöllinen kohtaaminen... Kävelin yöllä yksinäni pitkin kaupunkia kun päädyin valtavaan, upeaan puistoon jonka puut olivat aika uskomattomia. Ylipäätään puut Australiassa ovat aivan mielettömän upeita. Nautin aikalailla olostani, hipsin pitkin polkuja kun äkkiä jostakin kuului vertahyytävä kirkaisun ja rääkäisyn välimuoto, kuin suoraan jostain kauhuleffasta. Lähdin äänen suuntaan koska halusin selvittää mistä oli kyse. En löytänyt mitään kun äkkiä ääni kuului aivan toisesta suunnasta. Sitten näinkin mistä oli kyse: Pieniä, helkkarin söpöjä otuksia, jotka tappelivat keskenään, hengasivat ympäri puistoa, kantoivat poikasiaan selässään ja joita oli tosi paljon. Eivät pelänneet lainkaan ihmistä, kuten kuvasta näkyy. Tämäkin kaveri erottautui laumasta tullakseen ihan vaan katsomaan olisiko minulla jotain syötävää.
Otuksen paikallinen nimi on ilmeisesti Bilby, suomennoksesta ei hajuakaan. Hauskoja olioita yhtäkaikki.

En muuten ole ikinä käynyt näin paljon McDonald'sissa. Heh. Se tosin johtuu siitä että täällä on ilmainen, suht hyvin toimiva wlan-yhteys, joten nappaan vain kahvin ja kipustan yläkertaan kirjoittelemaan. Ja toisaalta, Janica tiskin takana on todella söpö typykkä... ;)

Lisää kuvia vielä tänään, ikävä kyllä kaikki ovat tätä samaa kamerakännykkälaatua. Nyt alkaa olla niin kova nälkä että lähden McDonald'sista etsimään jotain oikeata ruokaa... :D

Pikavisiitti lyhyiden ihmisten maahan

(25.10.: Tämä teksti on kirjoitettu kännykällä sähköpostiin julkaisua odottamaan silloisena ajankohtana. Eli tämä teksti on vajaan viikon vanha. Yritän saattaa tilanteen ajantasalle niin pian kuin mahdollista ja kertoa viimeisimmät kuulumiset vielä tänään. Tässä tekstissä ei nyt vielä mitään kovin ihmeellistä ole tapahtunut, mutta ensi tekstiin mahtuu jo jotakin seikkailun tynkääkin. ;))
Pekingin lentokentän koristelua.

Huoh. Istuskelen Pekingin lentokentällä, juon kaamean makuista karamellikahvia ja odottelen tylsistyneenä seuraavan koneen lähtöä. Yritin ostaa tavallista kahvia mutta mokoma ei edes kuulunut menuun...

Laivalla Tukholmaan tutustuin mukavaan saksalaiseen tyttöön nimeltä Laura, joten en tylsistynyt aivan kuoliaaksi. Muuten se osuus menikin lähinnä epätoivoisena yrityksenä nukkua univelkoja pois.

Tukholmassa tapasin pari ruotsalaista ystävääni, Larsin ja Patrikin, ja hauskaa oli! Ilta sujui Jägermeisterin ja Die Hardin merkeissä ja seuraavana päivänä kävimme aina kovasti pitämässäni Vanhassa Kaupungissa, sitä kautta keskiaikaisessa museossa ja sarjakuvakaupassa josta löysin itselleni matkalukemista. :) Mikä tulikin tarpeeseen...
Olen tässä kysellyt arvoitusta muutamilta ihmisiltä: Mikä on pitkä, raskas, kallis ja tekee perseeni todella kipeäksi? Eei, senkin pervot, ei se vaan lento Tukholmasta mutkan kautta Melbourneen. ;)

Iltapäivällä hyvästelin kaverit ja hyppäsin lentokoneeseen. Isoin kone missä olen tähän asti ollut, järkälemäinen Boeing 777, jonka nousu ja lasku olivat erittäin tasaiset, eli ei mitään mäkihyppykisoja a' la Tanskan reissu tällä kertaa. :)
Sain matkaseuraksi erään ruotsalaisen pikajuoksijan, joka on omassa maassaan pieni julkkis ja joka osoittautuikin hauskaksi seuralaiseksi, sekä nuoren kiinalaistytön joka katseli minua hiukan karmivasti koko matkan ja hymyili muttei puhunut mitään. Creepy.
Lento kiinaan.
Tällä möhkäleellä matkustin Tukholmasta Pekingiin parinsadan käkättävän kiinalaisen kanssa. Olo oli kuin ujolla ketulla skitsossa kanalassa...

Pekingin lentokenttä on kaamea paikka! Pulju on käsittämättömän suuri, en lähde edes veikkaamaan montako Hansakorttelia se nielisi ja röyhtäisisi päälle koska ilmavaraakin jäisi... Paikasta toiseen siirrytään junalla, koska muuten siirtymisiin ei aina jäisi tarpeeksi aikaa jatkolentoja ajatellen. Yhden porttikäytävän päästä päähän kävelyyn menee kymmenen minuuttia, ja käytäviä sitten riittää, kerroksia taisi olla neljä.

Olen siis täällä vain kääntymässä, odottelen vaihtolentoa Melbourneen. Kenttä on sentään suht selkeä, ja opasteita on kiitettävästi, ei täällä pahasti eksymään pääse. Paikassa on vissiin käynyt kaikenlaisia onnettomuuksia ja se sitten haastettu jenkkityyliin oikeuteen ja saatu melkoiset rahat, meinaan joka paikka on niin täynnä erilaisia varoituskylttejä että ei voi kuin hymyillä, kun jokaisesta kynnyksestä on varoituslappu ja mustakeltaista varotarraa on joka paikassa, liukuportaat puhuvat tietokoneäänellä varoittaen ensimmäisestä ja viimeisestä portaasta jne... Heh.


Pakko silti hämmästellä kiinalaista logiikkaa: Jos lentolipussani kerran lukee Beijing-MELBOURNE, ja se on niin vakiolento että sillä on oma plakaattinsa laitettuna, ja se lähtee International-puolelta turvatarkastuksineen kaikkineen, eikö se silloin kaiken järjen mukaan ole kansainvälinen lento? No eipä ole. Koska kone tekee *yhden* välilaskeutumisen tankkausta varten Shanghaihin (tästä on pieni maininta, muttei lentolipussa eikä plakaatissakaan) ilman että koneesta edes poistutaan, se lasketaan kotimaan lennoksi, vaikka oikea määränpää onkin kokonaan toinen manner! Käsi ylös kenen mielestä tuo kuulostaa loogiselta... :D

Kiinalaiset voi näköjään jakaa kahteen kategoriaan: yliystävällisiin superasiakaspalvelijoihin ja kaameisiin möllöttäjiin. Välimuotoa ei tunnu vastaan tulevan. Ensimmäisen lennon henkilökunta oli jäätävää katsottavaa, kuin suoraan vanhasta 30-luvun White Zombie-elokuvasta, ja huomattuamme tämän minulla ja ruotsalaisella kumppanillani riitti hirtehishuumoria aiheesta... ;) Lentokentällä joka toinen asiakaspalvelija tuntuu haluavan syödä aivosi ja joka toinen on kuin Hangon keksi, "how may I help you, sir?" Aiemmin mainitsemani kahvilan kolme tyttöä vastasivat lähtötervehdykseeni kirjaimellisesti kuorossa. x)

Tämmöistä. Nyt taidan yrittää torkkua taas hivenen, että saisin univelkoja taas vähän pienemmälle. Ja jälkimmäisen lennonkin pyrin käyttämään samaan toimitukseen, siitä tulee nimittäin joka tapauksessa 15-tuntinen selän- ja perseentappokuuri... O_o~*
Vastoin kaikkia odotuksia kiinalainen lentokonekahvi ja -ruoka oli erinomaista ja sitä sai tarpeeksi, kaikki kuului lennon hintaan. :)

Nopea paivitys

Skandinaaviset kirjaimet ovat satunnaisia tastalahin, koska en laheskaan aina paase kayttamaan omaa konettani. Nettiin paaseminen nakyy olevan tuskien taival taalla. Hurjan paljon on tapahtunut ja laitan kylla kaiken tanne kunhan saan oikeasti hyvan hetken sille. Kaikki taalla Melbournessa maksaa isoaiteja, niin myos tama verkkoyhteys.
Minulla on nyt hurjan paljon vaihtoehtoja siihen mita seuraavaksi. Melbourneen tuskin jaan, taalla minulla ei tunnu olevan mitaan mainitsemisen arvoista syyta jaada.
Nyt en viitsi sen kummemmin tassa sepustaa, koska en saa kuvia tekstin mukaan. Mutta palaan asiaan ASAP. :)

Ensifiiliksiä

Istuskelen laivan kahvilassa, takana ensimmäiset yli viiden tunnin unet varmaan pariin viikkoon taas. No, lentokoneessa tulee varmaan nukuttua senkin edestä sitten. Viikkarin wlan-yhteys on odotettua parempi, latailen hiukan matkamusiikkia ja juon heikkolaatuista lattea. Ulkona sataa ja merenkäynti on kohtalaista, saa tämänkinkokoisen purkin sentään hiukan keinumaan.

Olen viimein tässä tilanteessa, Suomi jää hetki hetkeltä taaemmas. En tiedä olenko jo sisäistänyt ajatuksen, mutta joka tapauksessa oloni on aivan tyyni. Suorastaan tylsistynyt. Viimeiset viikot, kuukaudet on tuntunut siltä kuin aivoni olisivat jaettu kymmeniin ellei satoihin minilohkoihin, joilla jokaisella on ollut oma funktionsa. Eri asiat on voinut suorittaa eri aikoina, jolloin vaikka olisi ollut sopivassa paikassa ja aikaakin olisi ollut, ajankohta asian hoitamiseen on ollut aivan väärä, joten se on täytynyt pitää muistissa ja hoitaa sitten kun hetki on ollut oikea, jolloin välillä on ollut luppoaikaa vaikka on ollut tuhat asiaa tehtävänä. Se oli aika rassaavaa, ja nyt kun kaikki on hoidettu ja istun jo menossa, laivamatka kestää vielä tunteja ja olen saanut hiukan nukuttuakin, aivoni eivät tunnu ymmärtävän että nyt voisi ihan aikuisten oikeasti ottaa rennosti, kuunnella Anthraxia napeista ja ihan vaan olla. Niinpä huomaan kaipaavani jonkinlaista aktiviteettia. Pöljää.

Latte kylmenee nopeasti, mietin huvittuneena kuinka laivan kaupasta ostamani kahvimaustettu energiajuoma (maultaan paras energiajuoma ikinä muuten, sääli että se oli riistofirman juoma) maistui paljon kahvimmalta kuin tämä litku.

Heh, oli helppoa matematiikkaa valita lähtöpaikaksi Tukholman Arlanda Helsingin sijaan, koska voitan rahallisesti noin 300 euroa siinä, mutta nyt kun lorvin ruotsinlaivan kahvilassa, kuten olen tehnyt niin monta kertaa aiemminkin, sen sijaan että olisin noussut suoraan koneeseen jo Suomessa, matkan alku tuntuu kaikkea muuta paitsi eeppiseltä seikkailun alulta. :D

Näin se alkaa

Aamuyhdeksän, laiva lähtee satamasta. Kävelen kannella laivan perässä ja katson kuinka kaupunki joka toimi kotinani yli kolmekymmentä vuotta kutistuu vähitellen.
Aurinko on nousemassa, sopii symbolisesti kuvaan monellakin tavalla... Tarinoiden päättyessä päähenkilö jatkaa kohti auringonlaskua. Oma tarinani on vasta alussa, joten sopii hyvin kuvaan että jätän auringonnousun taakseni.
Heh, seikkailu on alussa ja korvanapeissa Bolt Thrower murisee tilanteeseen sopivasti "No guts, no glory"... :)
Hei sitten Turku.

0: Nämä eivät ole hyvästit

Minun tulee ikävä teitä. Pahasti. Ei tätä maata. Teitä.

Wandering Star

Tykkään hurjasti Tapio Rautavaarasta mutta pakko sanoa että tämä Lee Marvinin versio on parempi...

I was born under a wandrin' star
I was born under a wandrin' star
Wheels are made for rolling, mules are made to pack
I've never seen a sight that didn't look better looking back
I was born under a wandrin' star

Mud can make you prisoner and the plains can bake you dry
Snow can burn your eyes, but only people make you cry
Home is made for coming from, for dreams of going to
Which with any luck will never come true
I was born under a wandrin' star
I was born under a wandrin' star

Do I know where hell is, hell is in hello
Heaven is goodbye forever, its time for me to go
I was born under a wandrin' star
Find More lyrics at www.sweetslyrics.com
A wandrin' wandrin' star

When I get to heaven, tie me to a tree
For I'll begin to roam and soon you'll know where I will be
I was born under a wandrin' star
A wandrin' wandrin' star

1: Fiilistelyä, tuumintoja, käänteitä

Viimeinen portsarikeikka takana, samoin eilen oli vielä yhdet läksiäiset.

Viimeiseen keikkaan mahtui aika paljon kaikenlaista erikoista. Meinasin saada rumasti turpaani, eräs parikymppinen kaunokainen päätti esitellä minulle ex tempore varsin hyvin muodostuneet nisänsä, näin erään kaverin jota en ollut nähnyt lähes kymmeneen vuoteen ja jota ehdin ajatella ilman sen kummempaa syytä päivemmällä ja jouduin yhden puuman ahdistelemaksi. Heh. Jälkimmäinen oli aika kaameata kun en oikein pääsekään tilanteesta mihinkään kun kerran olen töissä.
On sekin muuten. Jos viisi-kuusikymppinen äijä käyttäytyisi samoin, se olisi pahimmillaan poliisijuttu ja syyte seksuaalisesta ahdistelusta. Mutta kun tekijä on nainen, ympäristö vain nauraa että "pokella on ongelma"...
Mutta siihen loppui meikäläisen ura pokena, nyt ainakin toistaiseksi. En oikein perusta koko työstä mutta pakko sanoa että tuolla työporukalla se on ollut kyllä mukavaa, Dynamon ja Monkin työntekijät ovat loistotyyppejä, kollegat ovella kunnon jätkiä ja tytöt toinen toistaan hurmaavampia. :) Heitä kaikkia tulee varmasti myös ikävä. :)

Eilen tuli pidettyä läksiäiset myös lähipiirilleni, ja olin iloinen kun niin moni pystyi saapumaan paikalle. :) Meno oli rentoa, porukka tuli ja meni miten sattui ja osa jopa palasi myöhemmin.
Meni aika viime tinkaan järjestelyt, itse jouduin ensin ravaamaan kieli katulyhtyihin läiskyen pitkin kaupunkia hoitamassa vielä muutamia asioita jotka olin joko unohtanut tai jättänyt tekemättä aiemmin ja sitten unohtanut. Äh. Ja sillä välin kämppisparkani siivosi niska limassa huushollia.
Kun viimein saavuin kämpille, siivous jatkui vielä hetken ja ehdimme nippa nappa käydä vielä kaupassa juuri ennenkuin ensimmäiset saapuivat.
Voisin sanoa että oikeastaan kaikki lähimmät ystäväni saivat tultua, ihan muutamaa hassua poikkeusta lukuunottamatta (kun on töitä niin on töitä, minkäs teet).
Sain jälleen hauskoja lahjoja, mm. luonnondeodoranttikiven, passin suojakotelon joka estää etälukulaitteita, Australian rahaa (jei, unohdin vaihtaa käteistä, nyt ei tarvitsekaan) ja ison läjän suklaata. Heh. Pakko vielä mainita että aiemmin sain erään liikkeen tytöiltä läksiäislahjaksi selviytymispakkauksen, joka sisälsi ison kasan suklaata, salmiakkia ja kortsupaketin. :D Olen itselleni velkaa juoksulenkin ja nipun punnerruksia koska suklaat on kohta syöty ja nyt sain lisää. :D
Illan fiilis oli hauska ja rento, kuuntelimme älppäreitä, söimme kaikenlaista epäterveellistä ja juttu kulki. :) Kun porukka väheni, lähdöt olivat aika kovia paikkoja minulle ja pari tyttöä eivät ihan onnistuneet olemaan itkemättä, mikä täytyy myöntää teki aika helkkarin pahaa...
Loppuilta istuttiin Dynamossa pienellä porukalla. Sielläkin yksi puuma alkoi ahdistella sekä minua että yhtä ystävääni. Pakenin erään ovikollegani tyttöystävän turviin, hän lupasi iskeä naisen jos tämä vielä yrittäisi minua. :D

Kun Dynamo meni kiinni, jäin vielä toviksi nuokkumaan sinne. Istuskellessani siellä, ja kuunnellessani vakioporukan jutustelua eksyin omiin ajatuksiini, samoin tein sekä Rusakoiden kanssa läksiäisissä ja lähipiirini kanssa käydessäni yksin keittiössä. Katselin välillä ympärilleni, minulle rakkaita ihmisiä. Mietin kuinka paljon sitä aiemmin mainitsemaani henkistä voimavaraa jätänkään taakseni, kuinka pahalta se tuntuukaan. Seurailin ihmisten naurua, jokaiselle ominaisia pieniä eleitä ja liikkeitä... Hittolainen. Tuntuu siltä kuin leikkaisin osan itseäni fyysisesti irti ja jättäisin sen taakseni. Tulee olemaan luultavasti paljon kovempi työ kuin arvaankaan sen toisen voimavaran hankinta ilman tätä toista.

Mutta ilmeisesti nyt en matkaakaan täysin yksin. Minua odottaa Melbournessa muutama ystävä, ja ainakin osalla heistäkin suunnitelmat ovat auki. Saa nähdä. Sellaista tuumin tuossa jokin aika sitten, että kun tuonne jonnekin menee, ja kokee siellä jotakin tosi hienoa tai jännittävää, se on itseasiassa aika tylsää kokea yksin. Kaikki hienot muistot tulisi voida jakaa edes jonkun kanssa. Niin se vaan menee.

"Ystävä on henkilö, joka on paikalla kun mokaat itsesi aivan totaalisesti, mutta ei ajattele sinun tehneen siitä lopullista."

Symboliikkaa

Edellispäivänä minulla oli avainrenkaassa yksitoista avainta.
Eilen neljä.
Tänään yksi...

Pärjään kyllä, mutsi ;)

Liikaa emoilua tässä blogissa viime aikoina...

Tässä lääke! :)

Seikkailevat hanskat

Heh. Piti kertomani. Minä kun vielä olen menettänyt täysin uskoni ihmisten rehellisyyteen.
Kun olin menossa tekemään viimeistä työvuoroani, joka oli poikkeuksellisesti hiukan Turun ulkopuolella, unohdin kynsikkääni bussiin, takapenkille. Ne ovat aika hyvännäköiset, ne mm. yritettiin ostaa minulta kahdesti ollessani siistimässä myyntipaikkaani silloin kun pidin kirpparipaikkaa tässä taannoin.
No, harmittelin niiden menetystä alkuperäisine 80-luvun niitteineen, mutta tein sitten täyden työvuoron asiaa sen kummemmin ajattelematta.
Kun sitten lähdin kotimatkalle, ällistykseni oli suuri kun hyppäsin sattumalta samaan bussiin ja tapasin hanskani täsmälleen siitä kohtaa takapenkiltä johon olin ne jättänyt!
Bussi oli varmasti ehtinyt tehdä ainakin puolen tusinaa täyttä kierrosta määränpäästä toiseen vilkkaisiin kellonaikoihin. Ihmeiden aika ei ole ohi. :)

2: "On pimeässä helppo taivaltaa..."

3: Viimein se iski

Nimittäin haikeus. Nyt on oikeasti kunnolla haikea olo. Käydessäni toimistolla palauttamassa kamoja, käytävällä tuli vastaan yksi Rusakoista ja kun hän kätteli ja halasi, tuli jotenkin helkkarin lopullinen olo... Aloin jo miettiä että olenko oikeasti niin tunnevammainen että kykenen lähtemään tästä maasta ilman mitään sen kummempaa fiilistä.
Tosin, jälleen kerran, fiilikset liittyvät ihmisiin, ei juurikaan tähän kolkkoon, väsähtäneeseen kaupunkiin, paria poikkeusta lukuunottamatta.
(Lari, osta tuoppi niillä lokerikon tölkeillä! ;))

Kaikki on nyt tehty. Jäljellä kolmen päivän odotus.
Syksy Suomessa näyttää kauneimman puolensa, aurinko paistaa jatkuvasti sivusta (rakastan sitä) ja tuuli tekee pieniä ilotulituksia ruskan parhaimmistosta. Kaamosta en ehdi kokea, ja minä kun olen yksi niitä häröjä jotka oikeasti nauttivat siitäkin. Valitsemani biisi sopii täysin 100% omaan olotilaan juuri nyt.

Kaksi upeata naisääntä

4: Jei!

Viimeinen päivä firmassa, eli yksikössä...:)

5: "Turn up my collar, welcome the unknown..."

Light shined on my path,
Turn bad days into good
Turn breakdowns into blocks, I smashed 'em cause I could
My brain was labored, my head would spin
Don't let me down, don't give up, don't give in
The rain comes down, cold wind blows
The plans we made are back up on the road
Turn up my collar, welcome the unknown
Remember what you said "One day you'll walk alone"

Ei suunnitelmaa
Ei aikataulua
Ei päämäärää
Ei paluulippua

Tänään on halattu paljon

Yksin, toimistolla. Kello on hiukan yli yksitoista. Viimeinen kerta kun tulen tänne, puran varusteet ja hoidan vuoronlopetusrutiinit. Päivä on ollut pitkä, en edes jaksa laskea montaako ihmistä olen halannut ja kättä puristanut. Nyt on haikea olo.

Istahdan hetken tuolille ja katselen ympärilleni. Pieniä yksityiskohtia, pikkutavaroita jotka kertovat tarinoita, hassuja kuvia. Todella, todella haikea olo.

Rusakot ovat olleet paras työporukka minkä olen ikinä kokenut. Ei, ei työporukka. Ystäväpiiri. Turun keskusta on yksi valtava elävä arkisto, johon mahtuu satoja tarinoita, ja hauskimmat, karmeimmat ja ikimuistoisimmat niistä olen jakanut näiden jätkien kanssa. Jos ikinä johonkin sopii kliseinen lause niin tähän, ja tässä se tulee: On ollut todellinen kunnia työskennellä kanssanne, herrat.

Mutta kaikki loppuu aikanaan, niinhän se menee. On aika lähteä etsimään uusia kokemuksia, uusia kasvoja ja uusia tarinoita. Mikä ei todellakaan tarkoita että ikinä kykenisin unohtamaan näitä vuosia. En ikinä.

City-2 kuittaa ja poistuu kohteelta.

6: Katarsis

Kaikki se työ ja tuska... avioero, 18-tuntiset työpäivät, unettomuus, ylirasitus, tavaranmyyntirumba, matkavalmistelut, jatkuvat vastoinkäymiset ja niin moni muu asia...
Takana.

Monet aiemmat elämäntavat, vanhat filosofiat ja näkemykset, vanhat asenteet...
Takana.

Vanha elämä...
Takana!

Nyt, kun kaikki on melkein sanottu ja tehty, kun jäljellä on vain satunnaisia pikkujuttuja ja tehtäviä jotka kyllä hoituvat ja kun aikaa on vain muutama hassu päivä, huomaan istuvani yhä useammin yksin iltaisin, pohdiskelevani juttuja pimeässä huoneessa kun kämppiksen huoneesta kuuluu jo tasainen tuhina...
Mitä olen tekemässä? Mihin olen menemässä? Onko tämä hyvä juttu vai olenko tekemässä hirveätä virhettä? Ja vastaus, muodossa jos toisessa, on aina sama. On, tämä on todella hyvä juttu.
Olen vihdoin tyytyväinen siihen mihin elämäni on menossa.

Kun viimein oivalsin mitä minun on tehtävä ja tein sen raskaan päätöksen joka kaikkinensa johti tähän pisteeseen, moni muukin asia muuttui siitä eteenpäin matkan varrella. Henkisesti. Olo on kuin vastakuoriutuneella. (Liskolla, ei linnulla jos pitää viedä ajatus loppuun.)

Huomaan katselevani maailmaa hyvin erilaisin silmin nyt kuin mitä katselin vielä keväällä. Olen seesteisempi, uskon enemmän huomiseen. Hyväksyn ihmiset pikku virheineen paljon paremmin, annan anteeksi enemmän kuin olin olettanut voivan olevan mahdollista. Ellen olisi niin aggressiivinen ja hevari, sanoisin että jonkinlainen hippi minussa on herännyt. Kamalaa! :) Kuin sieluni olisi puhdistunut jollain sellaisella eksistentiaalisella tasolla jota ei voi kuin yrittää käsittää, näkemään sitä ei pysty lainkaan. Jokin vääristynyt, kauan sisuksiani myrkyttänyt hirveä asia on otettu pois minusta. Olo on kevyt, leijaileva. Miedosti kupliva ja tamminen. :D

Materia ei sido, käske tai kiehdo minua. Henkinen puoli nostaa koko ajan voimakkaammin päätään ja entinen keräilijäluonne on yhtäkkiä poissa. Kuin se olisi pyyhkiytynyt mielestäni. Karistettuani tarpeen tavaralle, askeettinen elämäntapa tuntuu imaisevan minut mukaansa, enkä ole tuntenut tällaista vapauden tunnetta varmastikaan ikinä. Tie on viimein auki, ja Tie on juuri se mitä etsin. Ei se mitä löytyy tien päästä. Tuntuu kuin mikään maassa ei kahlitsisi minua, kuin voisin viimein tehdä mitä haluan. Olen herännyt jonkinlaisesta horroksesta ja tajuan viimein mitä oikeasti haluan elämältäni. Tämä tuntuu niin oikealta, aidolta. Vain ystävien jääminen tänne on se musta reuna muuten hopeisessa pilvessä.

Kiitorata on edessäni, kohta lähden lentoon, ja silloin elän unelmaani. :)

7: Viimeinen viikko. Hyvästi Defendo

Viimeiset Defendo-treenit takana. Todella sääli. Olen tykännyt treeneistä, siellä käyvästä porukasta ja yleisestä asenteesta. Vetäjilläkin on ollut hyvä meininki, paitsi että jokaisen on täytynyt vuorollaan näyttää esimerkkinä kuinka pitkää tukkaa(ni) voi käyttää hyväksi vääntötilanteissa. Ja aina jaksan muistuttaa että tytöt ne vetävät hiuksista. ;)
Mutta tosissaan, tämän kertainen syyskauden aloitus vaikutti lupaavalta, kun ohjaaja esitteli itsensä ja sanoi että fysiikan lait eivät koske häntä, ja toinen ohjaaja sanoi että on jo tottunut siihen että minä teen asiat omalla tavallani... Enkä kuulemma ole edes huono oppilas! :D
Täytyy katsoa miten opittuja juttuja saa pidettyä muistissa ja selkäytimessä tuolla maailmalla... Missä ikinä kuljenkaan (wherever I may roam).



____"Anywhere I roam, where I lay my head is home"___

Luis Royo

En olekaan aikoihin pistänyt mitään taidetta tänne. On siis aika korjata asia. Vanhan suosikkini Luis Royon rohkea kuvitus on aina jaksanut piristää kylmän ankealla kauneudellaan. Saatatte muistaakin hänen kuviaan viimeisessä Enkelten pimeä puoli-trilogian osassa.
Klikkaamalla kuvia niistä saa enimmäkseen huomattavasti isompia.

I do not own rights to these images. Just giving the artist some space, credit and advertisement. Because I really like the art.