Äärirajoilla

No niin, täysi työpäivä takana täyden työ-yön päätteeksi ja mitäs nyt seuraa... Aivan. Täysi työ-yö... Huoh.
Tällä hetkellä all work and no play ja todellakin kovaa vauhtia -T- is a dull boy.

Just nyt tuntuu siltä että silloin kun en ole töissä olen myymässä kamoja, tai hoitamassa jotain tyhjänpäiväisiä viime hetken logistisia ehn äähhejä. Yksinkertaisesti joudun pakkaamaan päivät aivan täyteen että ehdin myös näkemään ystäviäni.

Silmäpusseissani ui vissiin sammakoita ja silmänympäristöni ovat paikoitellen niin mustat että odotan vaan minä yönä kun huojun ovihommista kämpille kämppikseni luulee minua Karhukoplan konnaksi ja kolkkaa minut jollain kynttilänjalalla.... Tuli semmoinenkin ihme tehtyä että ostin kosmetiikkaa. Semmoinen joku magnesium- tms. mömmöputki joka toimii huulirasvan tavoin mutta jota laitetaan silmänympärystöille yllämainittujen oireiden poistamiseksi, ja kyllä se tuntuu toimivan. Enää en sentään näytä alkoholisoituneelta mäyrältä, lakkaavat ehkä naapuruston metsästyskoirat jäystämästä nilkkojani kun aamuisin notkahtelen töihin...

Täytyy sanoa että nyt sirittää. Tuntuu kuin pyristelisin tietäni ulos pullosta jonka suuaukko on juuri hiukan pieni. Ja että viikon päästä kuuluu *pop* joko sen pullon suusta tai sitten ohimosuonestani. Tai molemmista. Hi hii. *~8D

No joo, kaikki tämä on väliaikaista, ja palkkio odottaa enää yhdeksän päivän päässä! :)