Sex, drugs & rock'n'roll

Ei, en ole eksynyt Pariisiin. Melbournen oma miniversio Eiffel-tornista yöllä.:)

Huh... täytyy oikeasti yrittää päivittää useammin, koska nyt mietin mistä alkaa ja mistä jaksaa edes kirjoittaa... Tosin en ole oikein voinutkaan kirjoittaa, kun sekä kännykästä että läppäristä loppui akku ja en meinannut saada adapteria mistään. Australialaiset pistorasiat ovat ihan erilaisia, ja metsästin adapteria jokusen tovin ennenkuin tärppäsi. Joka paikka tarjosi ei oota ja mainostivat toinen toisiaan joten ravasin ympäri kaupunkia aikalailla ennen kuin onnisti.
Muutamaan päivään on mahtunut niin paljon että hitaampia hirvittää. No, jatkan siitä mihin viimeksi jäin mutta loikin sitten hiukan.

Saavuin sitten Melbourneen. Jälkimmäiseen lentoon en saanut ihan yhtä sutkia seuraa kuin ruotsalainen tapaus oli, kiinalainen nörtti istui viereeni ja vaikka hän olikin mukava ja ystävällinen, hänen englanninkielen taitonsa ei ollut ihan sitä mitä olisi itseasiassa odottanut henkilöltä joka on muuttamassa Australiaan opiskelemaan korkeakoulussa... O_o

Ensivaikutelma Melbournesta ei ollut kovin houkutteleva, puolentoista tunnin jonotus byrokratiasta toiseen ja siis oikeasti joka paikka täällä on täynnä erilaisia kieltokylttejä joiden mukana tulee uhkaus siitä että jos ei uskota, rangaistus on ankara ja julma. Heh. Mutta ensivaikutelmat voivat pettää välillä pahastikin. Kuten sain todeta. :)
No, tapasin muutamia suomalaisia ystäviäni ensin, vietimme hauskan illan paikallisessa jokirannassa, Yarra-joen penkalla.
Piti vissiin lyödä hynttyyt yhteen erään punapään kanssa ja matkustella ainakin hiukan yhdessä, mutta hän osoittautui niin sieluttomaksi yksilöksi että siitä ei syntynyt mitään hyvää.
No, siirryin sitten plan B:hen ja sen jälkeen onkin riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita. :D
Porraskäytävä ensimmäisestä hostelista, johon olisin halunnut jäädä, mutta ikävä kyllä siellä ei ollut minulle sopivaa paikkaa vielä.

Heh. Onnistuin päätymään kapakkatappeluun toisena iltanani täällä. Se oli itseasiassa aika virkistävää. En jaksa mennä yksityiskohtiin mutta istuin v*tutuksen vallassa eräässä baarissa pullollinen vodkaa pohjalla ja pettyneenä reissun kylmästä alusta, kun ulkonäköni ei yhtäkkiä vissiin miellyttänyt paikallista hillbillyä. Istuin ilmeisesti hänen vakiopaikallaan tai jotain. No, häneen sattui enemmän kuin minuun ja minä jatkoin istumista. :D
Ylipäätään näyttäisi siltä että yöelämä Melbournessa on varsin kaksijakoista, löytyy rentoa menoa ja sitten vähemmän rentoa. Onnistuin joutumaan kahnauksiin baareissa kahdessa päivässä enemmän kuin Suomessa varmaan vuodessa! :D No, omaa syytänikin osittain mutta kantapää on toisaalta aika loistava opettaja. ;) Portsareissa täällä on hurjasti eroja, toiset eivät piittaa mistään ja toiset ovat pahempia natseja kuin Kannisto (Rusakoista julmin ja rupisin).
No joo, fast forward, löysin sittemmin loistavan paikallisen hevibaarin nimeltä Cherry Bar. Baarin nimeä ei lue missään, se on hämärällä, graffitien peittämällä kujalla jota valaisevat keraamiset 1:1 pääkallot! \m/ :D
Heavy metal on universaali kieli, joten päädyin hyvin pian asiaankuuluviin porukoihin, löysin naisseuraa ja vähän kaikkea muutakin. Bunkkasin pari yötä erään Cosin luona, tein paljon kavereita ja nyt minulla on muutama kontakti odottamassa jo muuallakin, mm. eräs söpö Ceinwen-niminen tyttönen johon otan paremmin yhteyttä sitten kun siirryn Sydneyhyn joskus parin viikon päästä.
Hevimeininki täällä on aivan mielettömän siistiä, paikka on jämähtänyt totaalisesti 80-luvulle mitä metalliskeneen tulee, mikä minun mielestäni on tietenkin pelkästään hyvä asia, ja vaikka kulttuuri on aika pieni (varsinkin kun ottaa huomioon että tässä kaupungissa on 4 000 000 asukasta), meno on todella rentoa ja aivan erilaista kuin Suomessa. Luulin Ruotsin heviskenen olevan avointa mutta täällä ihmiset ovat käsittämättömän avomielisiä, ystävällisiä ja suvaitsevaisia, täällä "omista" pidetään huoli käsittämättömän tarkkaan. Eräs Tina huolehti minusta todella empaattisesti koko Melbournessa olonsa ajan, ja tosiaan Cos ja Yolantha tarjosivat heti katon pään päälle. Plus että suomihevi on todella arvostettua täällä, tietävät bändejä Suomesta mistä MINÄ en ole kuullutkaan! :D
Yksi asia kyllä yllätti aikalailla. Huumeet kuuluvat metalliskeneen täällä samalla tavalla kuin tupakka Suomessa, monet käyttävät "vauhtia" ilman että kukaan kiinnittää siihen sen kummempaa huomiota. Ihmettelivät sitä että minä ihmettelin. No, jokainen tyylillään, ja kaipa se on hiukan kulttuurijuttukin, ei ole minun asiani tai paikkani tuomita. Itse pidän edelleen nollalinjaa. Tosin vain huumeiden suhteen, päissään tulee tällä porukalla oltua aika lailla, harmi vaan että viinakset täällä ovat aika hintavaa settiä, tupakasta puhumattakaan. Aski täällä maksaa 10-20 dollaria!! En vitsaile! Onneksi en polta. ;)
Muutenkin päihdekulttuuri täällä näkyy olevan aikalailla erilaista, tiukkaa viinaa saa maitokaupasta ja kellon ympäri. Headbangerit täällä vannovat Jack Danielsin nimeen, heh heh. Kuten sanoin, 80-lukua, big time. :) Itselleni on tullut nopeasti tavaksi juoda viskin ja colan miksausta, joita täällä saa sixpackeina kaupasta. Nam! :) Ja tottakai kaikki tietävät suomalaisen juomakulttuurin, kuulin kahden päivän aikana muutenkin hevareilta että "finnish people are crazy" varmaan tusinan kertaa! :DTätä tulee litkittyä.

Cos laulaa eräässä paikallisessa bändissä, ovat pukanneet ulos vinyylinkin, aiemmin soitti rumpuja kenties tätä lukeville metallisteillekin tutussa bändissä Destoyer666.
Ralph on Malesiasta ja hänen kanssaan on tarkoitus hook up myöhemmin tällä viikolla, Franz jonka oikea nimi on Daniel (yeah, go figure...) haluaa tosissaan näyttää kaupunkia minulle, joten tekemistä ei tarvitse miettiä pariin viikkoon...

Muutama partykuva paikallisista headbangereista (ja yhdestä finskipeikosta seassa ;))...
Rob, Brad ja Robin
Samat peikot ja allekirjoittanut. :)
Minä ja Tina.
Chris.
Cos, Tina, Robin.
Nick ja minä.

Heviskenen ulkopuolelta tutustuin itävaltalaiseen söpöliiniin nimeltä Alexandra, backpacker hänkin, ja hänen kanssaan päätimme jakaa huoneen hostelissa ja leikittiin kunnon pikku turisteja pari päivää. :) Kävimme Melbournen akvaariossa, joka oli hintava kokemus kuten kaikki täällä, mutta paikka oli kyllä näkemisen arvoinen, todellakin. Olisimme päässeet sukeltamaan haiden sekaan mutta suoraan sanottuna hait olivat pieniä ja hintaa olisi touhulla ollut $150 per lärvi joten kun tarkoitus on kuitenkin sukeltaa Great Barrier Reefilla ja päästä tekemisiin oikeasti isojen haiden kanssa, päätimme ettei homma ole rahansa arvoista.
Kävimme myös läntisen pallonpuoliskon korkeimmassa näköalatornissa, näkymät olivat aika huikeat. 88 kerrosta hissillä neljässäkymmenessä sekunnissa! SiisTIÄ! :D
Päädyimme myös kasinoon häviämään rahaa. Paikka oli aika hulppea, mikä olikin aika huvittavaa katsottavaa, kun paikka on hieno, täynnä musiikkia, ääniä ja valoja, ja sitten penkit ovat täynnä ilmeettömiä zombeja jotka eivät näe tai kuule mitään muuta kuin Yksikätisen rosvon kolinan, hyvä etteivät erittäneet kuolaa...
Kävimme toki vaikka missä muuallakin ja kippasimme useamman Old Crow'n iltaisin lähipubeissa, mutta tuskin ketään jaksaa kiinnostaa turistitarinat. Tosin yksi asia täytyy kertoa: Käsi ylös kuinka moni uskoo että MINÄ tanssin täällä SALSAA!! 8D
Sittemmin Alexandra jatkoi matkaansa erääseen pikkukaupunkiin idempänä, tarkoitus on että lyöttäydytään porukkaan taas Sydneyssä, kummallakin aikeena itärannikon tutkiminen. :) Suurin osa turisteilukuvista on Alexin kamerassa, joten parhaista Melbournekuvista suurin osa tulee ikävä kyllä jälkijunassa.
Alex.

Tällä hetkellä vain driftailen ympäri kaupunkia, rentoilen ja nautin siitä että minulla ei ole kiirettä mihinkään. Piirsin tatuoinninkin ja otan sen varmaan tänään illemmalla kunhan löydän tarpeeksi hyvän tikkaajan. Olen löytänyt kaksi mutta kumpikaan ei täytä varsin nirsoja standardejani. Heh. Ehkä illalla jos Franz ehtii hän näyttää jonkun kunnollisen mestan.

Kaiken kaikkiaan täällä on niin paljon nähtävää ja koettavaa etten millään ehdi saati jaksa kirjoittaa kaikesta, eikä sitä jaksaisi lukeakaan. Sanon vaan että reissusta on tulossa mahtava mikäli luen ennusmerkkejä oikein. Kunhan tottuu väärinpäin kulkevaan liikenteeseen, oppii käyttämään ratikoita ja lähijunia (esim. Cos & Yola asuvat Kensingtonissa, joka on lähiö sen verran kaukana keskustasta että junat ovat ainoa järkevä vaihtoehto) ja keksii miten tietyt asiat ja logistiikka täällä toimivat, hommasta tulee nopeasti väkisinkin hauskaa. Kaupunki on käsittämättömän iso, pilvenpiirtäjät kimaltelevat kuin jättimäiset golemit etelän alkavan kesän jo paahtavassa auringossa, musiikkia, tuoksuja ja silmänruokaa tunkee joka suunnasta, ylitarjontaa aisteille. Tyyppejä jotka ansaitsevat rahaa pesemällä autojen ikkunoita näiden pysähtyessä liikennevaloihin, katutaiteilijoita, toinen toistaan mielenkiintoisempia pikkuliikkeitä ja baareja, hämäriä sivukujia joilta löytyy vaikka mitä outoa... :)

Jännä yöllinen kohtaaminen... Kävelin yöllä yksinäni pitkin kaupunkia kun päädyin valtavaan, upeaan puistoon jonka puut olivat aika uskomattomia. Ylipäätään puut Australiassa ovat aivan mielettömän upeita. Nautin aikalailla olostani, hipsin pitkin polkuja kun äkkiä jostakin kuului vertahyytävä kirkaisun ja rääkäisyn välimuoto, kuin suoraan jostain kauhuleffasta. Lähdin äänen suuntaan koska halusin selvittää mistä oli kyse. En löytänyt mitään kun äkkiä ääni kuului aivan toisesta suunnasta. Sitten näinkin mistä oli kyse: Pieniä, helkkarin söpöjä otuksia, jotka tappelivat keskenään, hengasivat ympäri puistoa, kantoivat poikasiaan selässään ja joita oli tosi paljon. Eivät pelänneet lainkaan ihmistä, kuten kuvasta näkyy. Tämäkin kaveri erottautui laumasta tullakseen ihan vaan katsomaan olisiko minulla jotain syötävää.
Otuksen paikallinen nimi on ilmeisesti Bilby, suomennoksesta ei hajuakaan. Hauskoja olioita yhtäkaikki.

En muuten ole ikinä käynyt näin paljon McDonald'sissa. Heh. Se tosin johtuu siitä että täällä on ilmainen, suht hyvin toimiva wlan-yhteys, joten nappaan vain kahvin ja kipustan yläkertaan kirjoittelemaan. Ja toisaalta, Janica tiskin takana on todella söpö typykkä... ;)

Lisää kuvia vielä tänään, ikävä kyllä kaikki ovat tätä samaa kamerakännykkälaatua. Nyt alkaa olla niin kova nälkä että lähden McDonald'sista etsimään jotain oikeata ruokaa... :D