Pikavisiitti lyhyiden ihmisten maahan

(25.10.: Tämä teksti on kirjoitettu kännykällä sähköpostiin julkaisua odottamaan silloisena ajankohtana. Eli tämä teksti on vajaan viikon vanha. Yritän saattaa tilanteen ajantasalle niin pian kuin mahdollista ja kertoa viimeisimmät kuulumiset vielä tänään. Tässä tekstissä ei nyt vielä mitään kovin ihmeellistä ole tapahtunut, mutta ensi tekstiin mahtuu jo jotakin seikkailun tynkääkin. ;))
Pekingin lentokentän koristelua.

Huoh. Istuskelen Pekingin lentokentällä, juon kaamean makuista karamellikahvia ja odottelen tylsistyneenä seuraavan koneen lähtöä. Yritin ostaa tavallista kahvia mutta mokoma ei edes kuulunut menuun...

Laivalla Tukholmaan tutustuin mukavaan saksalaiseen tyttöön nimeltä Laura, joten en tylsistynyt aivan kuoliaaksi. Muuten se osuus menikin lähinnä epätoivoisena yrityksenä nukkua univelkoja pois.

Tukholmassa tapasin pari ruotsalaista ystävääni, Larsin ja Patrikin, ja hauskaa oli! Ilta sujui Jägermeisterin ja Die Hardin merkeissä ja seuraavana päivänä kävimme aina kovasti pitämässäni Vanhassa Kaupungissa, sitä kautta keskiaikaisessa museossa ja sarjakuvakaupassa josta löysin itselleni matkalukemista. :) Mikä tulikin tarpeeseen...
Olen tässä kysellyt arvoitusta muutamilta ihmisiltä: Mikä on pitkä, raskas, kallis ja tekee perseeni todella kipeäksi? Eei, senkin pervot, ei se vaan lento Tukholmasta mutkan kautta Melbourneen. ;)

Iltapäivällä hyvästelin kaverit ja hyppäsin lentokoneeseen. Isoin kone missä olen tähän asti ollut, järkälemäinen Boeing 777, jonka nousu ja lasku olivat erittäin tasaiset, eli ei mitään mäkihyppykisoja a' la Tanskan reissu tällä kertaa. :)
Sain matkaseuraksi erään ruotsalaisen pikajuoksijan, joka on omassa maassaan pieni julkkis ja joka osoittautuikin hauskaksi seuralaiseksi, sekä nuoren kiinalaistytön joka katseli minua hiukan karmivasti koko matkan ja hymyili muttei puhunut mitään. Creepy.
Lento kiinaan.
Tällä möhkäleellä matkustin Tukholmasta Pekingiin parinsadan käkättävän kiinalaisen kanssa. Olo oli kuin ujolla ketulla skitsossa kanalassa...

Pekingin lentokenttä on kaamea paikka! Pulju on käsittämättömän suuri, en lähde edes veikkaamaan montako Hansakorttelia se nielisi ja röyhtäisisi päälle koska ilmavaraakin jäisi... Paikasta toiseen siirrytään junalla, koska muuten siirtymisiin ei aina jäisi tarpeeksi aikaa jatkolentoja ajatellen. Yhden porttikäytävän päästä päähän kävelyyn menee kymmenen minuuttia, ja käytäviä sitten riittää, kerroksia taisi olla neljä.

Olen siis täällä vain kääntymässä, odottelen vaihtolentoa Melbourneen. Kenttä on sentään suht selkeä, ja opasteita on kiitettävästi, ei täällä pahasti eksymään pääse. Paikassa on vissiin käynyt kaikenlaisia onnettomuuksia ja se sitten haastettu jenkkityyliin oikeuteen ja saatu melkoiset rahat, meinaan joka paikka on niin täynnä erilaisia varoituskylttejä että ei voi kuin hymyillä, kun jokaisesta kynnyksestä on varoituslappu ja mustakeltaista varotarraa on joka paikassa, liukuportaat puhuvat tietokoneäänellä varoittaen ensimmäisestä ja viimeisestä portaasta jne... Heh.


Pakko silti hämmästellä kiinalaista logiikkaa: Jos lentolipussani kerran lukee Beijing-MELBOURNE, ja se on niin vakiolento että sillä on oma plakaattinsa laitettuna, ja se lähtee International-puolelta turvatarkastuksineen kaikkineen, eikö se silloin kaiken järjen mukaan ole kansainvälinen lento? No eipä ole. Koska kone tekee *yhden* välilaskeutumisen tankkausta varten Shanghaihin (tästä on pieni maininta, muttei lentolipussa eikä plakaatissakaan) ilman että koneesta edes poistutaan, se lasketaan kotimaan lennoksi, vaikka oikea määränpää onkin kokonaan toinen manner! Käsi ylös kenen mielestä tuo kuulostaa loogiselta... :D

Kiinalaiset voi näköjään jakaa kahteen kategoriaan: yliystävällisiin superasiakaspalvelijoihin ja kaameisiin möllöttäjiin. Välimuotoa ei tunnu vastaan tulevan. Ensimmäisen lennon henkilökunta oli jäätävää katsottavaa, kuin suoraan vanhasta 30-luvun White Zombie-elokuvasta, ja huomattuamme tämän minulla ja ruotsalaisella kumppanillani riitti hirtehishuumoria aiheesta... ;) Lentokentällä joka toinen asiakaspalvelija tuntuu haluavan syödä aivosi ja joka toinen on kuin Hangon keksi, "how may I help you, sir?" Aiemmin mainitsemani kahvilan kolme tyttöä vastasivat lähtötervehdykseeni kirjaimellisesti kuorossa. x)

Tämmöistä. Nyt taidan yrittää torkkua taas hivenen, että saisin univelkoja taas vähän pienemmälle. Ja jälkimmäisen lennonkin pyrin käyttämään samaan toimitukseen, siitä tulee nimittäin joka tapauksessa 15-tuntinen selän- ja perseentappokuuri... O_o~*
Vastoin kaikkia odotuksia kiinalainen lentokonekahvi ja -ruoka oli erinomaista ja sitä sai tarpeeksi, kaikki kuului lennon hintaan. :)