Ensifiiliksiä

Istuskelen laivan kahvilassa, takana ensimmäiset yli viiden tunnin unet varmaan pariin viikkoon taas. No, lentokoneessa tulee varmaan nukuttua senkin edestä sitten. Viikkarin wlan-yhteys on odotettua parempi, latailen hiukan matkamusiikkia ja juon heikkolaatuista lattea. Ulkona sataa ja merenkäynti on kohtalaista, saa tämänkinkokoisen purkin sentään hiukan keinumaan.

Olen viimein tässä tilanteessa, Suomi jää hetki hetkeltä taaemmas. En tiedä olenko jo sisäistänyt ajatuksen, mutta joka tapauksessa oloni on aivan tyyni. Suorastaan tylsistynyt. Viimeiset viikot, kuukaudet on tuntunut siltä kuin aivoni olisivat jaettu kymmeniin ellei satoihin minilohkoihin, joilla jokaisella on ollut oma funktionsa. Eri asiat on voinut suorittaa eri aikoina, jolloin vaikka olisi ollut sopivassa paikassa ja aikaakin olisi ollut, ajankohta asian hoitamiseen on ollut aivan väärä, joten se on täytynyt pitää muistissa ja hoitaa sitten kun hetki on ollut oikea, jolloin välillä on ollut luppoaikaa vaikka on ollut tuhat asiaa tehtävänä. Se oli aika rassaavaa, ja nyt kun kaikki on hoidettu ja istun jo menossa, laivamatka kestää vielä tunteja ja olen saanut hiukan nukuttuakin, aivoni eivät tunnu ymmärtävän että nyt voisi ihan aikuisten oikeasti ottaa rennosti, kuunnella Anthraxia napeista ja ihan vaan olla. Niinpä huomaan kaipaavani jonkinlaista aktiviteettia. Pöljää.

Latte kylmenee nopeasti, mietin huvittuneena kuinka laivan kaupasta ostamani kahvimaustettu energiajuoma (maultaan paras energiajuoma ikinä muuten, sääli että se oli riistofirman juoma) maistui paljon kahvimmalta kuin tämä litku.

Heh, oli helppoa matematiikkaa valita lähtöpaikaksi Tukholman Arlanda Helsingin sijaan, koska voitan rahallisesti noin 300 euroa siinä, mutta nyt kun lorvin ruotsinlaivan kahvilassa, kuten olen tehnyt niin monta kertaa aiemminkin, sen sijaan että olisin noussut suoraan koneeseen jo Suomessa, matkan alku tuntuu kaikkea muuta paitsi eeppiseltä seikkailun alulta. :D