Läksiäisseikkailua :)

Huh... Johan oli pippalot. :D

Yleensä en jaksa hirveästi mistään biletyksestä saati ryyppyreissuista kirjoittaa mutta nyt on tehtävä poikkeus, niin mahtava yö on takana. Kuuntelen tätä kirjoittaessani kesän kestäneen tauon jälkeen jälleen Alice Cooperia, juon kahvia, olen aivan fiiliksissä enkä oikein pysy paikallani tuolilla vaan heilun kitaran tahtiin, niin hyvä olo eilisestä jäi. :)

Rusakot alias yksikköni jätkät olivat päättäneet pitää minulle läksiäiset, ja melkoiset pitivätkin! Homma muuttui yhden yön aikana loistobileistä baari-illan kautta yölliseksi kävelyretkeksi hyvässä seurassa pienessä sievässä filosofoinniksi. :)
Alunperin niiden piti olla yllätys minulle mutta jätkät eivät oikein ole niitä kaikkein salamyhkäisimpiä ihmisiä. :D Ja toisaalta, meidänkaltaisten ihmisten aikataulut ovat aina hikoilun ja sumplimisen alla mikäli jotain yhteistä toimintaa haluaa, eli oli hyvä että kertoivat. Nytkin minulla olisi ollut yö ovella tiedossa alunperin, mutta onnekseni eräs rinnakkaisyksikön kaveri sattuu olemaan samassa paikassa portsarina kuin minä joten hän suostui tekemään vuoroni. Mahtijätkä. Kiitos Rontti. :)

Menimme kimppakyydillä Sipsin ;) kämpille, iso rivitaloasunto jossa kunnollinen sauna ja patio. Lähes koko porukka oli päässyt tulemaan, mistä olin tosi iloinen, koska nämä jätkät ovat parhautta. Jopa jo yksiköstämme toiseen siirtynyt palvelupäällikkömme pääsi tulemaan, mikä oli mahtava yllätys. Meitä oli parhaimmillaan paikalla kymmenen henkeä. :)
Saunottiin, juotiin viskiä ja olutta, syötiin järisyttävän hyviä wrappeja, kuunneltiin erittäin asiallista musiikkia jokaisen toimiessa vuorollaan Spotify-DJ:nä, ja läppä lensi, voi hyvänen aika Rusakoilla on yhtä huono huumori kuin minulla! Ja toki sen tiesinkin. :D En muista milloin olisi tullut naurettua niin paljon kuin eilen, ja se teki kyllä hyvää. Jos nauru pidentää ikää, joka jannulla ikä tulee hipomaan satasta vielä.
Erikseen pitää vielä mainita, että isäntäväki oli tosiaan nähnyt oikeasti vaivaa tarjoilun eteen, ja pöytä tyhjenikin melkoista vauhtia mikä ei TOD ollut ihme. Nam! :D

Läksiäislahjoja...
-Passi Helvettiin! :D Kyseessä on itseasiassa muistikirja, mutta se on todellakin passin näköiseksi tehty, asiaankuuluvin merkinnöin. Täytyy kokeilla mitä eri maiden rajavartijat tykkäävät siitä... ;) Se on niiiin Metal! \m/
-Irtonainen, kaulassa tai taskussa kulkeva firmamme vartijakutsupainike! Jei, nyt minulla on oma! Siinä sitä spekuloitiin, että saa nähdä kauanko jätkillä kestää kroolata paikalle, kun nyt kokeilen sitä ensin vaikkapa heti Melbournessa! :D
-Peukaloni paksuinen sikari! Espanjalainen, käsinkääritty, ja ai että se maistui hyvälle! Sitä isossa ringissä maisteltiin useaan otteeseen illan aikana, aivan mahtavaa. Minähän en tupakoi, mutta olen hiukan tykästynyt silloin tällöin sopivissa tilanteissa hyviin sikareihin, ja se oli jäänyt jätkille mieleen. Ja tämä jos mikä oli sopiva tilanne. :)
-Jäätävän musta pullo, joka näytti samppanjalta mutta itseasiassa kyseessä oli jokin ihmeellinen alkoholijuoma, johon oli sekoitettu kofeiinia ja tauriinia ja joka maistui limsalta! Sen voimin tämä Rusakko muuttui Duracellpupuksi eilisillan ajaksi! :)

Aloitimme illan jo hyvissä ajoin iltapäivällä, mutta niinhän se menee että aika ottaa siivet selkäänsä kun on oikeasti hauskaa, ja kun saunaankin saattoi mennä vähän väliä uudestaan (itsekin pukeuduin jo kertaalleen mutta menin silti vielä takaisin myöhemmin), ilta eteni hurjantuntuisella vauhdilla ja yhtäkkiä se olikin jo melkein puoli kaksi. Osa porukasta oli jo niin tuiterissa että totesi että oli paras heittää pyyhe kehään kun vielä itse tepasteli kotio, ja osalla oli kyytikin tiedossa.
Loput meistä lähtivät keskustaan temmeltämään, ja se näytti hetken virheeltä. Päädyimme nimittäin kokeilemaan suhteellisen uutta klubia joka vaikutti oikeinkin hyvältä aluksi alakertoineen kaikkineen, ja sieltä sai Pimm's-hedelmämehua, jota olin halunnut kokeilla siitä asti kun se mainittiin ensimmäisessä Tomb Raider-elokuvassa. Terästettynä tietenkin. ;)
Kyseinen klubi kuitenkin osoittautui karmeaksi pettymykseksi, paikka oli erikoisen täynnä känniääliöitä ja paikassa soi karaoke. Ei siinä mitään, karaoke on parhaimmillaan ja sopivassa (kemiallisesti aiheutetussa ;)) mielentilassa hauskaa, ja tiedän muutamia ihmisiä, jotka osaavat aidosti laulaa, yhden tytön joka on oikein TODELLA hyväkin, mutta tässä tapauksessa hommasta tuli mieleen Linnunradan Käsikirja Liftareille, missä Vogonit käyttivät runoutta kidutuskeinona... toimii. Ja äkkiä pois! :D
Ikävä kyllä tässä kohtaa isäntäpari päätti siirtyä yöpuulle joten porukka kutistui edelleen, jäljellä oli viisi pientä elefanttia, käänteisesti ajatellen. Päädyimme sitten vanhaan kunnon Dynamoon, missä tosiaan olen nyt jokusen kuukauden toiminut portsarina, ja siellä olikin taas oikeasti hauskaa, juttu kulki ja viini virtasi.

Pilkun jälkeen yksi meistä lähti järjestämään vielä pulloa pikkutunneiksi, minä menin hakemaan isoa pizzaa koko porukalle ja tarkoitus oli mennä yhden meistä kämpille jatkoille, minne mentiinkin, mutta sitä ennen tuli illan actionkohtaus. ;)

Pizzeriassa jonottaessamme paikalle saapui pari päivätyöstämme tuttua keskustan vakiohäirikköä, joista toinen sai kuningasidean alkaa ensin soittamaan suutaan meille ja sitten lähteä tönimään yhtä meistä. ÖH. Aamuyö, jono, ennestään tuttu roisto lähtee tönimään viihteellä olevan vartijaporukan jäsentä. Heh. *eeeg* BAD IDEA. "Hei, onko se lintu? Onko se lentokone? Ei, se on lentävä dorka!" :D
Pizzerian henkilökunta oli sekä huvittunut että tyytyväinen hoidettuamme hyypiön pihalle, ja niin olivat muut asiakkaatkin. :)

Episodin jälkeen palasimme suunnitelmaan, menimme yhden meistä kämpille, ja rento meininki jatkui, kuunneltiin musaa, juotiin jo hiukan hillitymmin kirkasta, jutusteltiin ja katsottiin pätkiä mainion oloisesta samuraielokuvasta.

Tämän jälkeen kämpän isäntä jäi jo nukkumaan, ja loppuporukka päätti kävellä keskustaan ja siitä sitten jokainen omaan suuntaansa, mutta "ilta" ei ollut vielä ohi.
Kävelimme läpi Uittamon, lapsuudenmaisemieni, ja päätin viedä jätkät vielä lyhyelle seikkailulle Uittamon bunkkereille, koska sattuivat kirjaimellisesti matkan varrelle. Kiipesimme pimeässä metsäistä kalliopolkua ylös, enemmän tai vähemmän juovuksissa, ja kaverit tuntuivat oikeasti nauttivan olostaan. Heh, tietyissä tilanteissa joka jannu muuttuu pikkupojaksi, ja tämä taisi olla sellainen. :) Pääsimme kukkulan päälle, katseltiin maisemia, mahtavaa tähtitaivasta ja kertoilin paikan sekä lähi- että kaukaisemmasta historiasta. Fiilis oli mahtava! Tällaiset hetket ovat niitä mitä meikäläinen kantaa mukanaan kun lähden tuonne jonnekin. Onnistuttiin käyttämään tunti sielläkin, kello oli jotain kuutta kun tepastelimme takaisin mäkeä alas ja lauloimme, köh, lievästi epävireisenä kuorona Neljää Pientä Elefanttia... :D
Jjja seitsemältä aamulla nukkumaan. Puolen vuorokauden setti läksiäisiä. Heh. Laitan kuvia sitten kun saan niitä, tosin ei niitä paljon taidettu ottaa.

RUSAKOILLE: KIITOS jätkät! Minulla oli aivan järjettömän hauskaa! Olette mahtavia! :)