sunnuntai 17. lokakuuta 2010

1: Fiilistelyä, tuumintoja, käänteitä

Viimeinen portsarikeikka takana, samoin eilen oli vielä yhdet läksiäiset.

Viimeiseen keikkaan mahtui aika paljon kaikenlaista erikoista. Meinasin saada rumasti turpaani, eräs parikymppinen kaunokainen päätti esitellä minulle ex tempore varsin hyvin muodostuneet nisänsä, näin erään kaverin jota en ollut nähnyt lähes kymmeneen vuoteen ja jota ehdin ajatella ilman sen kummempaa syytä päivemmällä ja jouduin yhden puuman ahdistelemaksi. Heh. Jälkimmäinen oli aika kaameata kun en oikein pääsekään tilanteesta mihinkään kun kerran olen töissä.
On sekin muuten. Jos viisi-kuusikymppinen äijä käyttäytyisi samoin, se olisi pahimmillaan poliisijuttu ja syyte seksuaalisesta ahdistelusta. Mutta kun tekijä on nainen, ympäristö vain nauraa että "pokella on ongelma"...
Mutta siihen loppui meikäläisen ura pokena, nyt ainakin toistaiseksi. En oikein perusta koko työstä mutta pakko sanoa että tuolla työporukalla se on ollut kyllä mukavaa, Dynamon ja Monkin työntekijät ovat loistotyyppejä, kollegat ovella kunnon jätkiä ja tytöt toinen toistaan hurmaavampia. :) Heitä kaikkia tulee varmasti myös ikävä. :)

Eilen tuli pidettyä läksiäiset myös lähipiirilleni, ja olin iloinen kun niin moni pystyi saapumaan paikalle. :) Meno oli rentoa, porukka tuli ja meni miten sattui ja osa jopa palasi myöhemmin.
Meni aika viime tinkaan järjestelyt, itse jouduin ensin ravaamaan kieli katulyhtyihin läiskyen pitkin kaupunkia hoitamassa vielä muutamia asioita jotka olin joko unohtanut tai jättänyt tekemättä aiemmin ja sitten unohtanut. Äh. Ja sillä välin kämppisparkani siivosi niska limassa huushollia.
Kun viimein saavuin kämpille, siivous jatkui vielä hetken ja ehdimme nippa nappa käydä vielä kaupassa juuri ennenkuin ensimmäiset saapuivat.
Voisin sanoa että oikeastaan kaikki lähimmät ystäväni saivat tultua, ihan muutamaa hassua poikkeusta lukuunottamatta (kun on töitä niin on töitä, minkäs teet).
Sain jälleen hauskoja lahjoja, mm. luonnondeodoranttikiven, passin suojakotelon joka estää etälukulaitteita, Australian rahaa (jei, unohdin vaihtaa käteistä, nyt ei tarvitsekaan) ja ison läjän suklaata. Heh. Pakko vielä mainita että aiemmin sain erään liikkeen tytöiltä läksiäislahjaksi selviytymispakkauksen, joka sisälsi ison kasan suklaata, salmiakkia ja kortsupaketin. :D Olen itselleni velkaa juoksulenkin ja nipun punnerruksia koska suklaat on kohta syöty ja nyt sain lisää. :D
Illan fiilis oli hauska ja rento, kuuntelimme älppäreitä, söimme kaikenlaista epäterveellistä ja juttu kulki. :) Kun porukka väheni, lähdöt olivat aika kovia paikkoja minulle ja pari tyttöä eivät ihan onnistuneet olemaan itkemättä, mikä täytyy myöntää teki aika helkkarin pahaa...
Loppuilta istuttiin Dynamossa pienellä porukalla. Sielläkin yksi puuma alkoi ahdistella sekä minua että yhtä ystävääni. Pakenin erään ovikollegani tyttöystävän turviin, hän lupasi iskeä naisen jos tämä vielä yrittäisi minua. :D

Kun Dynamo meni kiinni, jäin vielä toviksi nuokkumaan sinne. Istuskellessani siellä, ja kuunnellessani vakioporukan jutustelua eksyin omiin ajatuksiini, samoin tein sekä Rusakoiden kanssa läksiäisissä ja lähipiirini kanssa käydessäni yksin keittiössä. Katselin välillä ympärilleni, minulle rakkaita ihmisiä. Mietin kuinka paljon sitä aiemmin mainitsemaani henkistä voimavaraa jätänkään taakseni, kuinka pahalta se tuntuukaan. Seurailin ihmisten naurua, jokaiselle ominaisia pieniä eleitä ja liikkeitä... Hittolainen. Tuntuu siltä kuin leikkaisin osan itseäni fyysisesti irti ja jättäisin sen taakseni. Tulee olemaan luultavasti paljon kovempi työ kuin arvaankaan sen toisen voimavaran hankinta ilman tätä toista.

Mutta ilmeisesti nyt en matkaakaan täysin yksin. Minua odottaa Melbournessa muutama ystävä, ja ainakin osalla heistäkin suunnitelmat ovat auki. Saa nähdä. Sellaista tuumin tuossa jokin aika sitten, että kun tuonne jonnekin menee, ja kokee siellä jotakin tosi hienoa tai jännittävää, se on itseasiassa aika tylsää kokea yksin. Kaikki hienot muistot tulisi voida jakaa edes jonkun kanssa. Niin se vaan menee.

"Ystävä on henkilö, joka on paikalla kun mokaat itsesi aivan totaalisesti, mutta ei ajattele sinun tehneen siitä lopullista."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti