tiistai 5. lokakuuta 2010

13: Nuuskamuikkuilua

Muutamat viime päivät olen ollut aika alavireinen ja masentunut, ja minun kesti tovi analysoida mistä se johtuu. Mietin että jännittääkö tai pelottaako reissuun lähteminen minua sittenkin jollain tasolla jota en itse ole tiedostanut. Mutta ei... Sama vanha, jo monta kertaa tässäkin blogissa toistunut aihehan siellä taustalla kummittelee...

Muumimamma sanoi aikoinaan, että helppohan Nuuskamuikkusen on lähteä reissuilleen ja olla poissa pitkäänkin, koska hän tietää, että taakse jää aina joitakin, jotka kaipaavat häntä ja näin ollen on aina helppo palata...

Itselläni on jollakin kieroutuneella, syyllisellä tavalla hiukan Nuuskamuikkusfiilis. Sillä erolla, että minulle tulee itselleni aivan hirveä ikävä muutamia ihmisiä, ja huomaan että ystävistään irti päästäminen on todella, todella tuskainen tilanne, ainakin minulle.

Keskustelimme parin ystäväni kanssa siitä millä elämässä todella on merkitystä. Maine, raha, omaisuus... Ura? Näh. Ystävät, muistot, kokemukset. Niillä on merkitystä. Kaikki maallinen on loppujen lopuksikin nimenomaan vain maallista, tavaraa, pinnallista, tyhjää. Maaemon haukotellessa viimein (toivottavasti sentään hyvin, hyvin kaukaisessa tulevaisuudessa), ura menee seuraavalle työntekijälle, talo, rahat tai harvinaisten artefaktien kokoelma menevät ahneille sukulaisille. Kaikenlainen omaisuuden kasaaminen, hamstraaminen ja "konkreettisen" hyödyn tavoittelu menee loppuviimeksi harakoille. Muistot, kokemukset ja ystävyys... se on henkistä pääomaa, ja se on jokaiselle täysin uniikkia, se on se millä omaa henkilökohtaista sielunmaisemaa ja sitä kautta onnellisuutta kehitetään ja rakennetaan. Eli loppuviimeksi, lähtiessäni jätän osan tärkeästä henkisestä voimavarastani taakseni etsiessäni toisenlaista. Ja totta hitossa se ahdistaa.
Eikä siinä ole oikeastaan mitään väärää. Sen kuuluukin ahdistaa.

Ja minä luotan ystäviini. Tiedän että he ottavat minut avosylin vastaan jos ja kun tuolta jostakin takaisin kompastelen. Se tekee minulle itseasiassa jossakin määrin syyllisen olon. Mikä on, loppujen lopuksi, ihan hyvä.

"It's easier to leave than to be left behind"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti