lauantai 4. joulukuuta 2010
Welcome to the jungle
Ensimmäinen asia joka tavoittaa aistit on tuoksu. Ei ole mitään vastaavaa. Sademetsä tuoksuu aivan erilaiselta kuin metsät yleensä. Houkutteleva, voimakkaan vihreä tuoksu, johon sekoittuu makeaa vivahdetta yhdessä useiden maustemaisten, hämmentävien tuoksujen kanssa joissa on jotain tuttua mutta josta silti ei ihan pysty tajuamaan mistä on kyse...
- - -
The first thing that the senses receive is the scent. There is nothing one can compare it with. The rain forest has its very own, distinct scent that isn't found in "regular" forests. Intriguing, strong green scent, which is mixed in with a sweet aroma together with flavourish, baffling scents that have something familiar in them but one can't quite put the finger to it...
Sitten tulevat äänet. Kymmenet erilaiset toinen toistaan oudommat puut ja pensaat tuntuvat ensin hukuttavan kaikki äänet mutta pian huomaa että paikka on täynnä ääniä. Niin monia erilaisia ettei kykene erottamaan niitä kaikkia, ja kun liikkuu eteenpäin huomaa erilaisten eläinten alueiden rajat koska yhden äänen jäädessä taakse (Sivulle? Ylös?) huomaa toisen. Ääniä joita on kuullut elokuvissa tuhat kertaa. Ääniä jotka saavat ihon nousemaan kananlihalle, jonkin alkukantaisen herätessä sisällä muistaen jotain mitä ei itse voi muistaa. Ääniä jotka saavat yhtaikaa levolliseksi ja hermostuneeksi. Sitä tajuaa olevansa valppaampi, enemmän hereillä kuin ikinä... Olevansa alkulähteellä, kotona.
- - -
Then come the voices. Dozens of different, peculiar trees and bushes first seem to muffle all the sounds and voices but soon one discovers that the place is full of sounds. There are so many different of them that one can't discover all of them, and when moving on, one discovers the territories of many different animals because when one voice is left behind (On the side? Up?), one discovers another one just starting. Voices that have been heard in the movies a thousand times. Sounds that make your skin crawl when something primitive awakens inside remembering something that one can't remember by oneself. Voices that make one both tranquil and anxious the same time. One realizes of being more aware, more awake than ever... Being on the point of origin, home.
Valo ja varjo kisailevat pensaikossa ja tanssivat mammuttimaisten puiden runkojen lomassa, muutama terävä auringonsäde tunkeutuu latvusten läpi. Puiden siimeksessä on hämärää, rehevä aluskasvillisuus näyttää tummalta paitsi kohdissa, mihin aurinko luo hohtavia keitaita. Tunnelma on väkisinkin taianomainen. Olo on kuin eläisi jonkin kirjan tapahtumia ja mielikuvitus maalaa kangastuksia vehreisiin syvyyksiin.
- - -
The light and the shadow play together in the bushes and dance around the colossal tree trunks, a few sharp rays of sunlight penetrates through the leaf shelter. Its a twilight among the trees, the flourishing base plants seem dark except for the spots where the sun creates glowing oasises. The atmosphere is bound to be magical. It feels like one is living on the pages of a book and one's imagination paints mirages to the green depths.
Viidakko kuhisee elämää. Aluskasvillisuuden seassa vilahtelee liskoja, puiden kuoria pitkin kiipeää mielikuvituksekkaan näköisiä hyöteisiä, latvukset ovat täynnä kirkkaanvärisiä lintuja ja lepakkoyhdyskuntia roikkumassa pää alaspäin, kääriytyneinä siipiensä sisään kuin Dracula viittaansa, odottaen oikean hämärän laskua. Aurinko kimmeltää neliömetrien pituisissa hämähäkinseiteissä joiden rakentajat luultavasti tappaisivat ihmisen yhdellä puraisulla. Sademetsä on kaunis mutta julma paikka, kuten luonto yleensäkin. Kuten sen kuuluukin. Ihmisen olisi aika alkaa jälleen kunnioittaa sitä mistä on lähtöisin.
- - -
The jungle is full of life. Lizards scurry among the base plants, on the barks of the trees can be seen a variety of imaginative looking insects climbing up and down, the topsides of the trees are full of bright colored brids and bat colonies hanging upside down, all wrapped up inside their wings like Dracula on his cape, waiting for the real twilight to come. The sun glimmers in several quarter meters sized spider webs, which creators could probably kill a man with one bite. The rain forest is a beautiful but also cruel place to be, as is nature in general. As it should be. Humankind should begin to respect again the place where it came from.
Villinä kasvavaa Passion-hedelmää.
- - -
Passion fruit growing wild.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti