Epaonnea, sekavia tunteita: Matka jatkuu - Bad luck, mixed feelings: The journey continues

Huoh. Tarkkaavaisimmat teista jo huomasivatkin otsikosta etta pohjoismaiset kirjaimet puuttuvat... Nyt jurppii. Oikein tosissaan.
Istun nettikahvilassa, taskussa lippu joka oikeuttaa kahteen bussimatkaan ja yhteen lauttaan, paamaarana Jogjakarta, Java. Bussin lahtoon on viela muutama tunti joten tapan aikaa.

Miksi istun nettikahvilassa? Huitaisin kuumeunissani sangylla olleen avonaisen lapparini lattialle ja sen naytto sarkyi. Sain myos elamani ylivoimaisesti suurimman puhelinlaskun, jonka hinnalla ostaisi jo pienen henkiloauton (kun rakastuneen miehen rakastunut nainen soittaa, veikatkaapa ajatteleeko siina kauheasti rahaa... :)), joten minulla ei myoskaan ole varaa korjauttaa sita (tosin ihana naiseni kylla maksaa puhelinlaskusta). Olen siis ilman omaa konetta, mika mm. rajoittaa pahasti kuvien laittamista blogiin, vei yli puolet musiikistani, mahdollisuuden katsoa elokuvia ja chattailla ilmaiseksi ihmisten kanssa. Niin mainitsinko etta nyt jurppii...

Paatimme jo aiemmin tyttoystavani kanssa etta nyt tuli kylla taysstoppi puhelimen kaytolle, ja varmistaakseni sen otin sim-korttini ulos, koska esim. Saunalahti lahettaa mainoksia (joista tietenkin joudun maksamaan) pyynnostani huolimatta, ja valilla jotkut viestit jaavat jumiin ja tulevat minulle kirjaimellisesti useita kymmenia kertoja, ja mina onnellinen joudun maksamaan niista kaikista...

Toisella puolen planeettaa, yksin, lahes kaikki kommunikaatiomahdollisuudet laheisiini katkenneina, valmiiksi jo riipiva ikava tyttoani... Talla hetkella ei ole todellakaan kovin mukava olo.

Toisaalta, homma muuttui pykalan ekstriimimmaksi, olen enemman kuin koskaan omillani... Mista kylla nautin aika lailla. :)
Ostin nyt uudet korvanapitkin, koska muuten olisin kylla liian ilman musiikkia, ja se alkaisi nakertaa kylla mielenterveytta jo hitusen liikaa...

Mutta matka siis jatkuu jalleen, kuljen nyt lapi Indonesian. Palataan taas kun siihen tulee mahdollisuus.

PS. Heh, laskin tuossa aamulla etta kehossani on reippaasti yli 100 hyttysenpistoa. Taidan olla aika maukas. :)

- - -

I'm sitting in an internet cafe, killing time while waiting for my bus to leave. In my pocket I have a ticket that allows me two bus trips and one ferry. My destination is Jogjakarta, Java. And I'm excruciatingly pissed off.
Why am I sitting in an internet cafe? In my fever dreams I knocked my laptop over the bed to the floor, and its screen was broken. As I just received my life's biggest phone bill, worth a small car (when a girl in love calls a man in love, guess does one think about money much there? :)), I can't afford repairing it right now (though my wonderful girl does pay for the phone bill). This means among other things that my possibilities to upload images to my blog just narrowed down a whole lot, over half of my music is gone and I can't chat with people for free anymore. Did I tell you I'm excruciatingly pissed off...

We decided already before with my girlfriend that it's a full stop for phone now, and I even took out my sim card just in case.

On another side of the planet, alone, with most of my options to keep contact with my close ones back home, and a wrenching longing for my girlfriend... right now I'm not having a good time.

On the other hand, this trip just turned out more extreme than it was before, I'm more than ever on my own... Which I enjoy a lot. :)
I bought a new pair of earphones, or otherwise I'd be too much without music, and that would eat up my remaining sanity for sure...

But so my journey continues, I'm moving through Indonesia. I'll get back to you when I get the chance.

PS. I just counted this morning, that there are way over 100 mosquito stings in my body. I guess I taste good. :)