(Sorry, no English text this time. This is a long pondering and after I had it done, I had a huge headache. I might add translation later though.)
Olen aiemmin monessakin otteessa puhellut siitä kuinka tämä matka on tuonut minulle paljon perspektiiviä ja ajatusmaailmani on muuttunut, maailmankuvani avartunut. Tässä nyt yksi esimerkki siitä.
Australiassa ollessani minua hämmensi maan varsin voimakkaasti esiintuleva rasismi, joka kohdistuu erityisesti aasialaisia kohtaan (kas, "aasialaisia" on näköjään karmea sana kirjoittaa näppäimistöllä), mikä on hyvin helposti rinnastettavissa suomalaisten suhtautumiseen arabeihin. Tosin Ausseissa ylenkatse on näkyvämpää ja paikallisten punaniskojen, "boganien", aito tiedostus aasialaisista ja näiden tuomista oletetuista ja todellisista haitoista tuntui olevan näkyvästi heikompaa kuin mitä Suomen vastaava arabeista. Ilmeisesti kun suomalainen päättää vihata jotakin, hän haluaa tietää siitä jotain. Hmh. "Tunne vihollisesi." Ausseissa törmäsi paljon enemmän aika naiiveihin kommentteihin kuten "ne eivät ole ihmisiä", "likaisia" ja "tyhmiä". Heh, piste suomalaisille. Jos pitää vihata jotakuta, vihataan sitten oikeista syistä.
Tottakai kahden ja puolen kuukauden aikana Australiassa ehdin kuulla monia mielipiteitä aasialaisista, ja ulkopuolisena päätin heti nostaa itseni ulos tilanteesta ja tarkkailla vain, koska halusin muodostaa oman mielipiteeni itse ilman ulkopuolista väritystä, olinhan menossa Aasiaan.
Päätettyäni että menen Balille aloin ottaa selvää mitä tuleman pitäisi, ja kyselin ihmisten mielipiteitä, koska Bali on Aussien Mallorca tai Kanaria. "They will rip you off. It depends on yourself how much." Siinäpä kommentti jonka painoin mieleeni, sillä se ei ollut pahansuopa, vain oikeasti silmät auki kulkeneen turistin havainto. Minkä lisäksi minua varoiteltiin paljon taskuvarkaista ja eksymisestä kliseisille mutta ilmeisen totuudenmukaisille pimeille kujille.
Näinpä sitten Indonesiaan saapuessani en ollut ihan varma mitä odottaa, joten päätin olla erittäin varuillani mutta olla erityisesti odottamatta mitään, mikä osoittautui erittäin hyväksi päätökseksi, sillä muussa tapauksessa nämä ihmiset olisi erittäin helppo tuomita.
Kulkiessani jatkuvasti yöaikaan kaupungin kaduilla (Jep, se tapa seuraa minua joka paikkaan. Yö näyttää useasti kaupungin kasvojen toisen puolen ja minä haluan nähdä kaiken) täällä huomasin nopeasti kyllä sen että kieltämättä nämä ihmiset yrittävät huijata, vetää kotiinpäin ja suorastaan varastaa rahani kaikin tavoin. Huomasin nopeasti että jos joku täällä hymyilee sinulle, hän haluaa hyötyä sinusta. Tingin tavoilleni uskollisesti joka asiasta ja hintaa saa kyllä pudotettua melko kivasti lähes mistä hyvänsä kun viitsii hetken vääntää, mutta myös ihan ruokakaupoissa joissa on standardihinnat myyjät yrittävät vetää välistä. Esimerkkinä, erään öisen kävelyni aikana meinasin ostaa paikallisesta 24h-kaupasta limutölkin jonka hinta oli lapussa 9000 rupiaa. Laskin tölkin tiskiin ja ojensin myyjälle 20 000 rupian setelin. Kaveri tiskin takana löi hinnaksi 19 000. Minähän tietenkin korjaamaan, johon hän vain että lappu on väärin, ja meinasi kuitata tilanteen sillä. Sanoin että ei käy, joko hinta on se 9000 tai sitten jätän limun ostamatta. Heppu totesi että ei voi enää perua kauppaa koska limu oli jo lyöty kassajärjestelmään, mikä oli tietenkin pelkkä tekosyy. Hetken aikaa kun olimme vääntäneet asiasta, toinen myyjä ja asiakas tulivat viereen. Tilanne alkoi näyttää ikävältä, yöaika ja kaikki, joten päätin pistää hommalle nopean pisteen. Laskin rystyseni tiskiin, nojauduin eteenpäin ja sanoin että joko hän antaa rahani nyt heti takaisin tai järjestän todellisia ongelmia. Mies tuijotti minua hetken suoraan silmiin, väisti sitten katseeni ja antoi rahani takaisin. Todennäköisesti heppu on aika monelta perusturistilta jymäyttänyt melkoisia summia aikojen saatossa. Olin aika tympääntynyt, ja kun tuollaiseen törmää, näitä ihmisiä on vaikeata olla ylenkatsomatta.
Päiväsaikaan kaduilla kävellessä lähes joka ikinen vastaantuleva mies määkäisee "Hey boss! Taxi? Passport?" ja tytöt "Massage?", elleivät sitten erikseen kaupustele jotain muuta. Yöaikaan tilanne pahenee huomattavasti, ihmiset ovat hiukan päällekäyvempiä ja erityisesti seksin ja huumeiden myynti lisääntyy tietysti hurjasti. Omaa rauhaa kaduilla ei juuri ole, ja sitä tulee yhdessä yössä äärimmäisen kyyniseksi minkäänlaisia ystävällisyydenosoituksia kohtaan. Varsinkin kun kävelet selkeästikin aikeenasi vain kulkea ohi, ja kaikki kadullaolijat näkevät ettet piittaa tippaakaan ympäristön papukaijojen tavoin samoja myyntilauseita toistavista ihmisistä, on vaikea olla ajattelematta että nämä ihmiset ovat idiootteja, jotenkin jälkeenjääneitä, jotka eivät lainkaan osaa lukea ihmisiä tai ylipäätään käyttäytyä. He tuntuvat sieluttomilta, konemaisilta. Koska jos joku oikeasti haluaa täällä kyydin tai "kyydin", hän tulee kyllä aivan varmasti itse siitä neuvottelemaan, minkä lisäksi itse huomasin parissa illassa että tietyt kellonajat ovat sellaisia jolloin turistit oikeasti ostavat näitä palveluja, enkä kertaakaan nähnyt yhdenkään turistin täällä oikeasti reagoivan kuin välinpitämättömästä voimakkaan negatiivisesti huuteluun. Eli miksi nämä ihmiset vaivautuvat? Luulisi että he tätä vuodesta toiseen tehtyään olisivat oppineet jotakin, varsinkin sen että heidän myyntitapansa lähinnä ärsyttää ihmisiä ja todennäköisemmin karkottaa asiakkaat.
Vastaus on helppo mutta kaamea, ja erittäin surullinen. Nämä ihmiset ovat epätoivoisia. He elävät köyhyysloukussa, toimeentulon rajamailla. Heillä ei ole omanarvontuntoa, ja ennenkuin voit kunnioittaa muita, sinun on kyettävä kunnioittamaan itseäsi. Ja se on aika vaikeata kun asut kaupungissa jossa on miljoona kaltaistasi, olet syntynyt mahdottomiin olosuhteisiin ja sinulla ei ole ikinä ollut mahdollisuutta nousta enemmän kuin osiesi summaksi. Joka ikinen ihminen täällä kuvittelee kaikkien turistien olevan upporikkaita. Ja kaipa me tietyllä tapaa olemmekin. Toki tein töitä kuin eläin päästäkseni tähän reissuun, mutta vaikka nämä ihmiset ahertaisivat kolme kertaa kovempaa, heille ei ikinä kertyisi tarpeeksi omaisuutta... Uskoisin että itseasiassa monet heistä ylenkatsovat meitä länsimaalaisia. Ravintoloissa harvemmin saa nuorilta tarjoilijatytöiltä vastausta hymyyn, koska todennäköisesti, viitaten näkemykseeni paikallisten hymyistä, homma toimii myös toiseen suuntaan. He ovat tottuneet siihen että kun länsimaalainen mies hymyilee heille, hän haluaa "jotain".
Mietin että onkohan näilä ihmisillä unelmia. Ja jos niin minkälaisia. Koska haaveiluunkin vaaditaan puitteet. Enkä ole varma onko näillä ihmisillä niitä puitteita. Kyllä heillä varmasti on sielu mutta sille ei ole koskaan annettu mahdollisuutta hengittää.
En sääli näitä ihmisiä. Mutta ymmärrän heitä, ja tunnen tietynlaista myötätuntoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti